KAISALEENA HALINEN - THE SPACE BETWEEN MEMORY (2023)
Himmelblau Gallery, Finlayson, Tampere
6-channel soundscape and lighting design with Kaisaleena Halinen
Photo: Ari Karttunen
SKY EVERY DAY (2023)
WAUHAUS, & Espoo Theatre
Direction, performance dramaturgy and design with Laura Haapakangas, Juni Klein, and Heidi Soidinsalo
Photo: Katri Naukkarinen, WAUHAUS
A beach requires three: land, sea, and sky.
Humans flock to a sunny beach resort, chat mindlessly on the terrace of an oceanside restaurant, and pass the time in the solitude of hotel rooms. This beach isn’t a haven of nostalgic idleness, as a wall of dead fish is pushed onto the shore from the murky ocean. The audiovisual performance offers eye-opening perspectives on the human condition and our relationship to nature. In sky every day the stage is inhabited by the multispecies mortals of the seaside resort.
Playwright: Pipsa Lonka, Direction, performance dramaturgy and design: Laura Haapakangas, Juni Klein, Jani-Matti Salo, Heidi Soidinsalo, Dramaturg of the play: E. L. Karhu, Video design: Directive group, Jonatan Sundström, Cinematography: Jonatan Sundström, Actor: Salla Loper
Reviews:
Joitain teoksia voi hyvällä syyllä pitää vedenjakajina, joihin muuta oman ajan teatteria on syytä peilata. (…) Esityksen muoto näyttää yhtä aikaa, kuin hiljalleen, vahingossa rakentuneelta ja samaan aikaan niin harkitulta, ettei yksikään viemäristä noukittu hius tai lokin pään nykäisy voisi olla toisin. ★★★★★ (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 14.9.2023 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009851174.htm )
Longan ja Wauhausin esteettinen kokonaisvaltaisuus on häikäisevän kaunista ja filosofisesti viisasta – ja samalla äärimmäisen poliittista, jos sen haluaa sellaiseksi tulkita. (Tuomas Rantanen, Voima 10.10.2023 https://voima.fi/arvio/pipsa-longan-ja-wauhausin-monitaiteellisessa-nayttamoteoksessa-tutkitaan-ihmisia-ja-lokkeja-lajien-valisen-tasa-arvon-hengessa/ )
https://svenska.yle.fi/a/7-10042028
https://mustekala.info/kaksi-esitysta-rannalla/
https://nuorivoima.fi/lue/juttu/nayttamon-ja-tekstin-laheisyydesta-haastattelussa-juni-klein
METAMORPHOSIS I & II (2023)
EMMA – Espoo Museum of Modern Art
Lighting design with Minna Tervamäki and Hannaleena Heiska
Photo: Ari Karttunen
Metamorphosis – Part I is like a painting in motion, with the moods of playfulness, strangeness and fragility alternating. The space itself is transformed by the changing coloured lights, paint and movement. The performance becomes a drama of painting and motion that leaves room for the viewer’s own interpretation.
Metamorphosis – Part II is a slowly changing painterly event that appears different depending on the viewing angle. With their human features removed, the characters are transformed by the paint and movement into new kinds of creatures. The layering of the work gives rise to endless combinations and possibilities for the viewing experience.
Curator: Ingrid Orman & Pernilla Wiik, Project management: Pernilla Wiik & Arja Miller, Visual design: Hannaleena Heiska, Lighting Design: Hannaleena Heiska, Minna Tervamäki & Jani-Matti Salo, Performers: Hannaleena Heiska, Minna Tervamäki, Anni Jokimies, Fenella O’Neill, Elena Vedenkantaja, Choreography: Minna Tervamäki & Hannaleena Heiska, Costume Design: Hannaleena Heiska & Minna Tervamäki
ALBERT EDELFELT (2023)
Ateneum, Helsinki
Lighting design with Johanna Naalisvaara
Photo: FNG / Hannu Pakarinen
SVETT (2021)
Teater Viirus, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, Yoshi Omori
In Svett (Sweat) by Hanna Ahti, Iida Kuningas, Aksinja Lommi, Piia Rinne, Tatu Nenonen, Jani-Matti Salo, and Heidi Soidinsalo dance, theatre, light, and sound come together. It is a performance that focuses on the uninhibited body and a stage that reeks of existential sweat. The performance is based on the interplay of friction and flow – it is a crash in which things wax and wane again and again. It lingers in the now and with the ghosts that inhabit the bodies of the performers and the performance space. Svett is about celebrating and getting stuck, about surfing the waves of time.
Production: Zodiak - Center for New Dance, Teater Viirus, Hanna Ahti
Reviews:
https://svenska.yle.fi/a/7-10008796
https://www.pressreader.com/finland/hufvudstadsbladet/20211113/281960315996404
On tour:
17.3.2022 Kutomo, Turku
SAPIENS (2019-2020)
The Finnish National Theatre, Helsinki
Lighting design
Photo: Samuli Laine, Katri Naukkarinen
Based on Yuval Noah Harari’s international bestseller, Sapiens is an enchanting nature documentary about the human species. The performance takes a light-hearted, ironic, and provocative look at the history of humankind, from the dawn of time to the present – and offers a glimpse into its future.
Direction and choreography: Juni Klein and Jarkko Partanen, Adaptation and performance script: Minna Leino, Set design: Samuli Laine, Costume design: Laura Haapakangas, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound design: Heidi Soidinsalo and Jussi Matikainen, Cast: Hanna Ahti, Iida Kuningas, Aksinja Lommi, Markku Maalismaa, Karin Pacius, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Johannes Purovaara, Antti Pääkkönen, Juha Varis. In partnership: The Finnish National Theatre, W A U H A U S, and Zodiak – Centre for New Dance.
Reviews:
Jussi Matikaisen ja Tomi Pekkolan musiikki sekä Heidi Soidinsalon vertikaaliset äänet, Laura Haapakankaan puvut ja Minttu Minkkisen ja Sanna Sucksdorffin naamiot nousevat Jani-Matti Salon kuvien kauneutta ja harmoniaa tukevien valojen avulla jokaista pientä piirtoa myöten katsojien tarkasteltaviksi. Ja kaikkea sävyttää valtava intiimiys, käsin kosketeltavuus, fyysisyys, läsnäolo joka omalla tavallaan haraa totunnaista suuren näyttämön estetiikkaa vastaan. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 12.9.2019 www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006236275.html)
mustekala.info/kritiikit/sapiens-tarkeinta-on-kysya/
yle.fi/aihe/artikkeli/2019/09/26/mika-on-ihminen-sapiens-on-huima-luontodokumentti-nayttamolla
THEIR LIMBS THEIR LUNGS THEIR LEGS (2019)
Theatre Academy, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
In a gloomy space with a fantastic variety of green colors, nine performers explore and reconsider modes of bodily existence. Their limbs, lungs and legs are exposed and forgotten, sometimes an extension, sometimes a renewal of the surrounding musty scenography.
Choreography: Lea Moro (guest), Co-Choreography and dance: Matilda Aaltonen, Taru Aho, Anni Kaila, Ella Koikkalainen, Riikka Laurilehto, Janna Loukas, Aino Purhonen, Ilona Salonen ja Jussi Suomalainen, Dramaturgy: Per Ehrnström, Costume and set design: Corinna Helenelund (guest), Sound design: Joonas Pernilä, Lighting design: Jani-Matti Salo (guest)
Reviews:
Jani-Matti Salon valosuunnittelussa hämäryys ja kiiltävyys laittavat katsojan näkökyvyn tarkoituksellisesti koetukselle. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 20.1.2019 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005971858.html)
Också ljudplaneringen är ett lärdomsprov signerat Joonas Pernilä, den böljar fram och tillbaka på ett synnerligen naturligt sätt och stöder hela tiden helheten, liksom även det fyndiga ljuset (Jani-Matti Salo) som låter allt bada i grönt. (Tove Djupsjöbacka, HBL, 26.1.2019 https://www.hbl.fi/artikel/gront-ar-skont/)
On tour:
23.4.2019 Culture Academy, Viljandi, Estonia
25.4.2019 Kanuti Gildi Saal, Tallinn, Estonia
25.5.2019 Dance Theatre MD, Hällä, Tampere, Finland
8.-10.2019 Arsenic, Lausanne, Switzerland
DEN ANDRA NATUREN (2018), TOINEN LUONTO (2019)
Teater Viirus, Helsinki
Lighting and video design with Mark Niskanen
Photo: Mark Niskanen
Den Andra Naturen (The Second Nature) is a funny and at the same time melancholic performance about getting used to living, the ethical choices that are hidden in our everyday lives, and the moments in life that shake up our habitual behavior. The performance contemplates our mortality, which we share with all the other living beings.
Unpacking the relationship between humans and animals the performance looks deeper, from one relationship to the other. How do we perceive the difference between living creatures? What does it mean to own another, is it allowed or even possible? Can you refuse to do so?
Script: Pipsa Lonka, Direction: Juni Klein, Set & costume design: Laura Haapakangas, Sound design: Heidi Soidinsalo, Lighting & video design: Jani-Matti Salo and Mark Niskanen, Actors: Oskar Pöysti, Maria Alroth, Martin Bahne, Iida Kuningas
Reviews:
Jani-Matti Salo ja Mark Niskanen tekevät minimalistisen tyylikästä ja tarkkaa työtä esityksestä ja vuodesta toiseen, erityisen ansiokkaasti tässä Teater Viiruksen teoksessa Den Andra Naturen, yhteistyössä Laura Haapankankaan kerroksellisen lavastuksen kanssa. Sameiden muoviverhojen takana pehmeässä kelmeässä valossa näkyvät hahmot olivat erityisen hyytävän huikeita, ja kohtauksia leikkaava uskomaton kineettinen varjoteatteri osoittautui yhdeksi tavalliseksi pyöriväksi valovilkuksi kahden muoviverhon takana. Neroutta. (sadepalkinto.wordpress.com 20.12.2018)
Longan esseistinen, vahvojen kuvien ja näennäisesti pienten, mutta hiljalleen volyymiaan kasvattavien havaintojen näytelmä tulkitaan Anni Kleinin ohjauksessa, Heidi Soidinsalon äänisuunnittelussa ja Laura Haapakankaan sekä Jani-Matti Salon ja Mark Niskasen visualisoinnissa tarkkojen kohtausten keskusteluksi. ☆☆☆☆☆ (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 7.3.2018) https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005594915.html
Tämän kenties merkittävimmän nykytekstin kantaesitys, Den Andra Naturen Viiruksessa (ohjaus Anni Klein, äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo, valosuunnittelu Jani-Matti Salo ja Mark Niskanen, lavastus- ja pukusuunnittelu Laura Haapakangas) tekee suvereenilla minimalistisella taituruudella ja herkkyydellä kunniaa tekstin luonnolle. Siinä, missä eläinolennon katse kohdistuu meihin kirkkaana, ihminen näyttäytyy esityksessä epämääräisenä, usein kuin teurastamon muoviseinien takaa, naamio kasvoillaan, ääni ja ruumis äänen lähteenä erotettuna toisistaan playbackaamalla. Tämä auditiivis-visuaalinen kylmä kliinisyys kehystää julmuuden ja kärsimyksen variaatioita. Mutta sen esityksellinen ele ei sorru saarnaamaan. (Hanna Helavuori, http://www.tinfo.fi/fi/huomio_sukupuolittuneisiin_toimijuuksiin)
www.hbl.fi/artikel/traffande-och-tragiska-episoder-om-var-art/
svenska.yle.fi/artikel/2018/03/05/teaterrecension-den-andra-naturen-en-vacker-pjas-om-en-solkig-varld
yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/21/viirus-teatterin-toinen-luonto-on-maaginen-ja-hyytava-kuvaus-ihmisen-suhteesta
www.lily.fi/blogit/algo-nuevo/den-andra-naturen
www.vastranyland.fi/artikel/intelligent-noje-pa-viirus/
www.nytid.fi/2018/03/apati-som-lamnar-djupa-avtryck/
mustekala.info/kritiikit/tappamisesta-den-andra-naturen/
Award:
Best Lighting Design of the Year in Finland 2018
Salon ja Niskasen valosuunnittelu Teater Viiruksen Den Andra Naturen -esitykseen on pelkistettyä ilmaisua, joka keskustelee teoksen sisällön kanssa. Suunnittelu perustuu toistuvaan, vahvaan rakenteeseen sekä tiukkaan valon laadun ja sävyn valintaan. Esityksen visuaalinen estetiikka on viimeistelty ja vaikuttavan vieraannuttava. Valo sekä esityksen kerroksellinen lavastus taipuvat yhteistyöhön asiokkaasti. Salolle myönnetään Säde-palkinto nyt toisen kerran. Thalia-juhlassa Helsingissä 11.3.2019 Suomen ääni-, valo- ja videosuunnittelijat ry:n hallitus.
MOUNT EVEREST (2018)
Q-teatteri, Helsinki
Set, lighting design and video design with Mark Niskanen
Photo: Pate Pesonius
Script & direction: Antti Hietala, Dramaturgy: Jani Volanen, Actors: Minna Haapkylä, Lotta Kaihua, Pirjo Lonka, Pyry Nikkilä, Paavo Kinnunen, Set, lighting and video design: Jani-Matti Salo and Mark Niskanen, Sound design: Kasperi Laine, Costume design: Pirjo Liiri-Majava
Reviews:
Visuaalisesti Mount Everest on priimaa. Näyttämökuva tuo mieleen elokuvaohjaaja Roy Anderssonin. (Matti Tuomela, Teatteri & Tanssi + Sirkus 6-7-2018)
Lavastus, puvut, maskit, valot, äänet ja sävellykset edustavat vahvasti Tunturikadun teatterin kokonaisvaltaista näyttämöllistä ajattelua ja ovat kaikki aivan ensiluokkaista työtä. (Lauri Meri, Helsingin Sanomat, 20.9.2018)
Som sceniskt verk är föreställningen stilig. Ljusdesignen av Jani-Matti Salo och Mark Niskanen spelar med vitt skarpt ljus och lika skarpa skuggor, och deras gråa, minimalistiska scenografi inger en depressiv känsla så fort man ser den. (Sonja Mäkelä, HBL 21.9.2018)
Kahta Q-teatterin näytelmää, Kevyttä mielihyvää ja Mount Everestiä, voi tarkastella Salon tyylin kehittymisen näkökulmasta. Vuoden 2018 Mount Everest on kenties hienostuneinta ja minimalistisinta valosuunnittelua, jota olen koskaan nähnyt. Näyttämöllä ei ollut ainuttakaan perinteistä teatteriheitintä näkyvillä, vaan kaikki valonlähteet oli rakennettu osaksi lavastusta tai piilotettu. Ajattelen tällaista ratkaisua käsitteellisenä lähestymistapana, jossa ennakkoon luotu sääntö valonheittimien piilottamisesta ohjaa koko suunnittelua. Salon toimiminen Mount Everestin sekä valo- että lavastussuunnittelijana mahdollistaa näin kokonaisvaltaisen vision toteutumisen. (Mikko Hirvonen, Nykyesitys ja kritiikki) https://blogit.uniarts.fi/kirjoitus/nykyesitykset-ja-kritiikki-kurssin-esseita-jani-salo-yhdistaa-kasityolaisyyden-ja-kasitteellisyyden/
LAKE JONS (2018)
Flow Festival, Helsinki
Stage design with Markus Kontiainen, Eino Manner, Mark Niskanen, Jooel Jons
Photo: Jani-Matti Salo
CEEBROLISTICS (2018)
Tavastia, Helsinki
Stage and lighting design with Matti Pentikäinen
Photo: Jani-Matti Salo, Kai Kuusisto
PAPERI-T x PEKKA KUUSISTO x SAMULI KOSMINEN (2017)
Savoy Theatre, Helsinki
Stage and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
PET (2017)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design
Photo: Jaakko Pietiläinen
The performance was an attempt to contemplate the ubiquitous and indispensable nature of plastic through simple, repeated gestures that made use of the dimly lit stage. During the 8-day period, the performance began exactly at sunrise and slowly drew to a close by the time the sunset. By following the cycle of the diminishing sunlight, the performance got shorter and shorter as the days went by.
Working group: Mikko Hynninen, Eeva Muilu, Jaakko Pietiläinen, Jani-Matti Salo, Antti Salminen, Riikka Thitz, Masi Tiitta and Elina Vainio.
PYHÄ KAAOS (2017)
SIC Gallery, Helsinki
Lighting design
Photo: Sauli Sirviö, Tuomas Linna
Pyhä Kaaos (A Holy Chaos) seeks out unknown futures, hiding spots, immersion, ruins, and new traditions. If the system only offers strict roles, Pyhä Kaaos begs to answer whether it is possible to get rid of them.
Working group: Sauli Sirviö, Elina Izarra, Are Nikkinen, Niroz Haji, Sawuli, Iita Järn, Jani-Matti Salo, Mark Niskanen, Tomi Visakko, liisa Raevaara, Marjo Savijärvi, Annika Turunen, Jonna Malaska, Katja Orpana, Laura Ihalainen
ONA KAMU (2017)
G Livelab, Helsinki
Lighting and video design
Photo: Jani-Matti Salo
CIRKUS CIRKÖR: UNDER (2017)
Västmanlands Teater, Västerås
Lighting design
Photo: Evelina Mattson
The performance Under embodies the human need to constantly defy gravity and the continuing conflict between man and weather.
Directed by: Olle Strandberg, Set design: Tami Salamon, Costume design: Lena Lindgren, Dramaturgy: Bodil Persson, Lighting design: Jani–Matti Salo, Composition and sound design: Andreas Tengblad, Composition and text to live music: Anna Ahnlund, Graphic design: Sepidar Hosseini, Producer: Hanna Lanneberg and Sara de Vylder, Ensemble: Henrik Agger, Anna Ahnlund, Klara Mossberg, Simon Wiborn, Methinee Wongtrakoon, Circus technicians: Vera Adler Bojsten, Vilhelm Montan Lindberg.
Reviews:
På scenen ligger ett gigantiskt tyg - en luftballong eller fallskärm som glöder likt lava i Jani-Matti Salos ljussättning. (Anna Ångström, Svenska Dagbladet 4.10.2017)
Scenografi och ljussättning är smart och effektiv. (Örjan Abrahamsson, Dagens Nyheter 16.9.2017)
Hår, på Västerås teater, en tittskåpsteater byggd för klassiska talpjäser i början av förra seklet, pressar Cirkus Cirkör in vårldens stormar med sin enorma scenografi, sin utmanande dramaturgi, sin håftiga ljusdesign, sin suggestiva musik och sin enastående cirkuskonst. (Birgit Ahlberg-Hyse, VLT 15.9.2017)
On tour:
14.9.-24.9.2017 Västmanlands Teater, Västerås
3.-15.10.2017 Dansens Hus, Stockholm
21.10.2017 Hallunda Folkets Hus, Stockholm
26.-27.10.2017 Jatka 78, Prague, Czech Republic
7.11.2017 Vara Konsertuhus, Vara
10-12.11.2017 Stora Scen, Göteborg
21.-23.11.2017 Festival Les Boreales, France
5.-6.12.2017 Gävle Teater, Gävle
8.-9.12.2017 Ytterjärna Kulturhus, Ytterjärna
14.-16.12.2017 Eskilstuna Teater, Eskilstuna
26.-29.12.2017 Västmanlands Teater, Västerås
BABY WE CHANGING CULTURE (2017)
URB17 Festival, Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Stage and lighting design
Photo: Simo Karisalo
Music: Biniyam, Jaska Stenroth, Visuals: Dermot Gallagher, Sound: Joonas Pehrsson, Stage and lighting design: Jani-Matti Salo
URB LAB (2017)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
With Sebastien Ramirez and Mark Niskanen
Photo: Mark Niskanen
URB Lab is a platform for artists-in-residence to experiment, research, and play with new ideas and concepts. URB Lab offers space that encourages new ways of thinking and doing while eliminating the constraints of production pressure. It also creates a unique opportunity for the public to observe the development of new works and to see artistic processes behind the scenes.
ARS17 EXHIBITION (2017)
Museum of Contemporary Kiasma, Helsinki
Lighting design with Heikki Paasonen and Johanna Naalisvaara
Photo: FNG / Pirje Mykkänen
ARS17 is a major exhibition of international contemporary art on the theme of digital revolution. The exhibition showcases artists of the new millennium and offer a fresh approach to contemporary art by also expanding the viewing experience into the online realm.
ONA KAMU - SE KAIKKI JÄÄ CONCERT (2017)
WHS Teatteri Union, Helsinki
Lighting design with Mark Niskanen
Photo: Jani-Matti Salo
PYRAMID (2017)
Zodiak - Center for New Dance, Pannuhalli, Helsinki
Spatial, lighting and video design
Photo: Jani-Matti Salo, Mark Niskanen
Ona Kamu Kollektiivi's Pyramid is the third and final part of a trilogy of performances launched in 2010. It centers on electronic music, motion, and light. The previous parts of the series were Elektromys (2010), composed of sounds of electronic signals of muscular nerve conduction studies, and At the Cellular Level (Solutasolla, 2011), Ona Kamu's first solo performance. The music heard in Pyramid is composed of ultrasound, infrasound, and electromagnetic waves recorded inside and on top of the Bosnian pyramids.
Directing, music, text, motion and singing: Ona Kamu, Motion and singing: Janne Marja-Aho, Spatial, light and video design: Jani-Matti Salo, Sound design: Jussi Matikainen, Costume design: Tiina Kaukanen, Recording of the pyramids: Heikki Savolainen, Producer: Ulrika Vilke, Production: Zodiak – Center for New Dance, Ona Kamu Kollektiivi
Reviews:
Kaapelitehtaan Pannuhallissa yleisö saa asettua säkkituoleihin keskelle tilaa, jossa Ona Kamu ja tanssija Janne Marja-aho liikkuvat. Siten pääsee myös osalliseksi Jani-Matti Salon valoteoksesta, joka tuntuu piirtävän esiin äänen väreilyt, spiraalit ja nykäykset, ikään kuin infraäänien ja sähkömagneettisten aaltojen nuotit. Huumaavaa, miten ne täydentävät toisiaan. Korkealta katosta lähtee ohut valokeila, joka levenee alaspäin. Aivan kuin koko esitys tapahtuisi pyramidin sisällä, sen parantavissa pohjakerroksissa. (...) Pyramidi-esitys ei kuitenkaan jää vain epämääräiseksi oleiluksi materiaalin kanssa, vaan koen, että esitys on itsessään vahva statement tieteen älyllisen uteliaisuuden ja taiteen unelmoivan voiman puolesta. Mielenkiintoista on myös ajatella Pyramidia suhteessa Zodiakin viime vuoden viimeiseen ensi-iltaan, Flashdanceen, jossa siinäkin liikuttiin installaation, tanssin ja valo- tai ääniteoksen välimaastossa. Siinä tarkasteltiin pimeyden mahdollisuuksia. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 27.1.2017)
Gruppen Ona Kamu Kollektiivis storstilade men tillika intima och tilltalande Pyramidi, har elekrtonisk musik, ljus och rörelse som bärande element. Helheten är performanslikt framväxande men musikmässigt genomkomponerad. I uppspelet möts scen och publik mindre konventionellt och avsiktligt på ett inkluderance sätt. Pannhallen har gjorts till en klubbliknande miljö där publiken får röra sig fritt, såväl bland flankernas stolrader som själva scenens säckstolar. Publikens sporadiska rörelse och medvetenheten om eller upplevelsen av de andras reaktioner, blir en del av föreställningen. Den elektroniska musiken, med registrerat material från arkeologisk forskning av pyramiderna i Bosnien som utgångspunkt, blir ett slags stomme. Den resonerar i Jussi Matikainens ljuddesign, i Jani-Matti Salos rums- och ljusdesign, i Ona Kamus och Janne Marja-ahos sceniska agerande - och i publikens benmärg och medverande. Pulsen och incitamentet till 'rärelsen överallt' kommer tydligt från musiken. Tidvis blir det klart påtagligt i ljussättningen men sina skulpturala former och kalejdoskoplikt växlande mönster eller i Janne Marja-ahos och Ona Kamus fysiska agerande, tidvis mera subtilt, som något man kanske bara anar sig till. Ljusdesignen är lika markant som mångsidig och en upplevelse redan i sig. De växlande mönstren i svart-vitt färgar scen och publik i till exempel rutor, ränder, prickar, vågor, strålar eller kaskader. Frasen 'allt går som av sig själv' som spelas upp som en del av ljudvärlden, blir för mig ett slags nyckel till hela föreställningen. Helheten framstår motiverad och otvungen på ett sätt som gör att man även som åskådare lätt öppnar sig och blir mottaglig. Möjligheterna för avläsning är många och de växlar fint under föreställningens gång. (Jan-Peter Kaiku, HBL, 27.1.2017)
Olemme todellakin kuin pyramidin tai salaisuuden sisällä, todistamassa eri taiteilijoiden luovuuksia. Ääni, valo ja liike ovat omia teoksiaan Kollektiivin teoksen sisällä, eri huoneita pyramidin uumenissa. Katsojalla on vapaa liikkuvuus näyttämötilassa, ja teosta havainnoikin helposti liikkumalla eri taiteilijoiden rekisterien välillä. Kukin tekijä kommunikoi taiteellaan niin yksityiskohtaisesti, että kokijan aistit uppoavat kunkin muodon sisälle ajoiksi. Samalla kokemus rakentuu innostavan hätäiseksi; aivan kuin olisi seikkailupelin tai tehtävän sisällä, missä on rajallinen määrä aikaa ratkaista pulma, jonka johtolankoja näyttämöelementit ovat. (...) Näyttämön kolme pääelementtiä; valo, ääni ja liike istuvat hyvin hajanaisesti yhteen riviin. Ne kiertävät kukin vaikuttavana teoksenaan yhteisen teosnimittäjän ympärillä planetaarisessa yhteydessä, mutta eivät asetu täydelliseen linjaan keskenään, yhteen tajunnanräjäyttävään kompositioon. Ne ikään kuin vastustavat yhdistymistä, mutta rakentuvat silti kohti yhteistä ylempää suuntaa. Ne hiipuvat näyttävästi pyramidinsa sisäiseen avaruuteen kuin yhdessä pidetty salaisuus. (Niko Hallikainen, Okulaari 1.2.2017)
Kumisevat bassojytinät ja särisevät äänimatot yhdistyvät mustavalkoiseen valokerrontaan, joka muuttaa tauotta areenan näyttämökuvaa. Laatikkokuviot rikkoutuvat sähköä väriseviksi langoiksi, kunnes energiaa ritisevä verkosto hajoaa ja tilan keskelle syttyy valkoista valoa sykkivä kehä. Taivaaseen ulottuvan valopyramidin suojassa esiintyjät kohtaavat erotakseen jälleen. Lopulta valoaallot huuhtovat mustan ja valkoisen, valon ja pimeän pois. (Raisa Rauhamaa, Teatteri ja Tanssi 2/2017)
Olen harvoin tuntenut olevani oikeasti 'sisällä' jossain teoksessa. Toisaalta se on ollut myös tietoinen valinta - olen seurannut esityksiä mielelläni ulkopuolisena tarkkailijana. Onneksi uskoin etukäteisinfoa ja vaihdoin paikkaa pois pimeästä tilan reunoille asetetuista tuoleista valoilla rajattuun esitystilaan. Silloin iski kuin tuhat wolttia, koska samalla hetkellä tapahtui myös muutos tanssijan liikkeen volyymissä, valoissa ja äänissä ja minä pääsin sen sisään. Teoksen visuaalinen ja äänimaailma nielaisivat sisäänsä hyvällä tavalla. Jani-Matti Salon hienot valot olivat kuin valkoisen kohinan aaltomuotoja. Välillä ne taas muistuttivat 1960-luvun op-kangasta, joka väreili ja liikkui mattona ihmisten yllä ja lattialla. Hetkittäin olo oli kuin television lumisateessa, myrskyn silmässä tai sydänkäyrän sisällä, kun Ona Kamu ja Janne Marja-Aho liikkuivat äänien ja valon sykkeen tahdissa ja siihen reagoiden. (Aino Kukkonen, Teatteri ja tanssi www-sivusto 1/2017)
WAUHAUS: FLASHDANCE (2016)
Zodiak - Center for New Dance, Helsinki
Lighting design with Samuli Laine
Photo: Katri Naukkarinen, Jani-Matti Salo
Flashdance is a show where darkness takes a material form. It is a show in which a plastic entity – the size of the whole stage area – transforms into a moving darkness. This entity turns into sculptural landscapes and forms impossible for the human body. It literally overshadows the spectator. The audience is faced with their limited ability to see and the boundless terrain of their imagination. Flashdance evokes that which is mysterious and unconscious. In Flashdance darkness does not need to be scary, it can also be your friend.
On stage: Hanna Ahti, Wilhelm Grotenfelt, Johannes Purovaara
Off-stage: Laura Haapakangas, Anni Klein, Samuli Laine, Jarkko Partanen, Jani-Matti Salo, Heidi Soidinsalo
Reviews:
Flashdancessa luodaan vaikuttava tila, jossa katsojat kohtaavat pimeyttä, heidän näkökenttäänsä rajoitetaan ja häiritään. (...) Flashdancessa pimeys antaa mahdollisuuden kokea jotain muuta kuin itsestään selvää. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 9.12.2016) http://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000004998713.html
Utgångspunkten är enkel men snudd på genial. (...) Vad som exakt sker där under skynket, hur effekterna riktigt skapas, förblir en gåta. Men rum, ljus och ljud används underfundigt. Tänk att mörker kan vara så mångsidigt, rymma så många skuggor, djup och kontraster! (Isabella Rothberg, HBL, 10.12.2016) http://www.hbl.fi/artikel/lysande-scenkonst-i-morkret/
Installaation valot ja äänet olivat hivelevän hienosti toteutettuja. (Raisa Rauhamaa, Teatteri ja Tanssi 1/2017)
On tour:
4.-8.12.2017 Kanuti Gildi Saal, Tallinn, Estonia
5.-6.7.2018 Baltoscandal, Rakvere, Estonia
15.12.2018 Ice Hot, Reykjavik, Iceland
22.10.1019 METEOR-festival, Bergen, Norway
30.10.2020 ANTI Festival, Kuopio, Finland
6.-7.9.2022 Homo Novus Festival, Riga, Latvia
16.-17.9.2022 Plartforma, Klaipeda, Lithuania
FAIL (2016)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design
Photo: FNG / Petri Virtanen, Jani-Matti Salo
"In the spring of 2015, I created a performance for Theatre Takomo in Helsinki. It was entitled My Palestine, and in it, I solved the crisis between Palestine and Israel. Unfortunately, I forgot to tell the involved parties about the solution, with result that the occupation, siege, and violence continue to this day. I cannot say the performance was a success, but I nevertheless wanted to make a sequel. This is that sequel".
– Noora Dadu
The title of the piece is Fail. It is all about failure. No one who has achieved illumination has even been able to share their experience. No words ever truly hit their mark. The only truth is in being wrong and misunderstood. Fail is a confession and a tribute to failure.
Script and direction: Noora Dadu, On stage: Noora Dadu, Eeva Semerdjiev, Visitors: Emilia Kokko aka Turiseva Tissi, Teemu Mäki, Pauliina Feodoroff, Set design: Jaakko Pietiläinen, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound: Joonas Pehrsson, Dramaturgical support: Teemu Mäki, Video: Jonatan Sundström, Mask: Riikka Virtanen, Eeva's costume: Linda Jännäri
Reviews:
Fail - virheellinen esitys sekä Circon Maneesissa esitetty Hype-kollektiivin toteuttama, Sara Mellerin ohjaama ja käsikirjoittama Father fucker ovat visuaalisuudellaan, lavastukseltaan ja videosuunnittelultaan tyrmäävän hienoja. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 21.11.2016)
One of the most memorable performances of 2016. (Esitys-lehti 30.12.2016)
☆☆☆☆☆ (Voima, Tuomas Rantanen, 4.1.2017) http://uusi.voima.fi/blog/kulttuuriartikkeli/noora-dadun-failissa-epaonnistuminen-on-kaukana/
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/30/noora-dadun-hakellyttava-fail-armollinen-ja-ankara-esitys
https://www.hbl.fi/artikel/vi-ar-alla-bristfalliga/
http://www.kujerruksia.fi/2016/11/lavalta-fail-virheellinen-esitys-kiasma.html
On tour:
6.7.2017 Kajaanin Runoviikko, Kajaani
4.-11.3.2019 The Finnish National Theatre, Helsinki
SOUND OF MUSIC (IN A BOX) / BURNING PIANO (2016)
VÄS 30, Suvilahti, Helsinki
Performance-installation with Heidi Soidinsalo, Kasperi Laine and Ville Seppänen
Photo: Jani-Matti Salo
〰 〰 〰 (2016)
Moving in November Festival, Zodiak - Center for New Dance, Helsinki
Lighting design with Heikki Paasonen
Photo: Jani-Matti Salo
"I am fascinated by the vast potential that dance has on opening of an experiential and non-verbal realm, the sensory experience of the bodies as well as their transforming ability. We have wished to forget where the brain resides and that we consist of body parts. To rethink ourselves, blur our boundaries, merge and become a part of the ”whole". – Eeva Muilu
The artistic process of Eeva Muilu's latest work 〰 〰 〰 is inspired by a search for a dance, which is not directed by the choreographic mind, but which emerges from a different place – from the ability to listen and create space for the body. The starting points of the creation are questions related to the work of the dancer, to the creation of movement, and the creative process itself. In the dream vision of the performance, the dancers are part of a lively stage, one that vibrates and caresses.
Direction: Eeva Muilu, Dance: Joona Halonen, Anne Hiekkaranta, Anni Koskinen, Spatial design: Kaisa Rasila and Veera-Maija Murtola, Sound design: Mikko Hynninen, Lighting design: Jani-Matti Salo and Heikki Paasonen, Costume design: Emilia Eriksson, Producer: Riikka Thitz
Reviews:
Yhtä lailla materiaaliselta vaikuttaa valo, joka tuntuu lämpönä ja hyväilee vartaloita. (...) Teos ei hae harmoniaa vaan antaa kehojen, äänien ja valojen töröttää näyttämöllä. Lopun kompromissittomuus muljauttaa tanssiteoksen vielä uusille urille. Ei synny kaaosta eikä harmoniaa vaan jotain aivan uutta tapaa olla. Välähdys tulevaisuudesta, siitä, miten voisimme olla ja hahmottaa maailmaa uudella tavalla. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat, 31.10.2016)
Tanssin ja äänimaailman lisäksi pehmeät valot luovat tunnelmaa harmaaseen, pelkistettyyn tilaan. (...) Muilu on kerännyt ympärilleen huipputiimin, joka onnistuu tehtävässään vietellä yleisö maailmaansa pienin, huomaamattomin teoin. (Sara Nyberg, Teatteri& Tanssi, 7/2016)
CONCERTO UNDER WATERLILIES (2016)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting and spatial design with Heikki Paasonen
Photo: FNG / Pirje Mykkänen
Concerto under Waterlilies is an on-stage autopsy of Sergei Rachmaninoff’s Piano Concerto no. 2, its inspiration arising from profound and beautiful investigation and understanding of the human condition.
Choreography: Elina Pirinen, Text: Heidi Väätänen, On stage: Aleksi Holkko, Suvi Kemppainen, Elina Pirinen, Heidi Väätänen, Niko Hallikainen, Pauli Riikonen, Lighting and spatial design: Heikki Paasonen ja Jani-Matti Salo, Sound design: Pauli Riikonen, Mentor: Niko Hallikainen, Costumes: Kaisa Kemikoski, Elina Pirinen, Heidi Väätänen
KEVYTTÄ MIELIHYVÄÄ (2016)
Q-teatteri, Helsinki
Set and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Script & direction: Antti Hietala, Dramaturgy: Jani Volanen, Actors: Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Jussi Nikkilä, Jani Volanen, Pia Andersson, Set & lighting design: Jani-Matti Salo, Sound design: Johanna Storm, Costume design: Pirjo Liiri-Majava
Reviews:
Q-teatterin Kevyttä mielihyvää tarjoaa katsojalle sitä, mitä otsikko lupaa. Enemmänkin, vaikka odotukset Antti Hietalan Ihanat ihmiset -kantaesityksen (2014) jälkeen ovat varsin korkealla. Hietala sai tuolloin Lea-palkinnon vuoden parhaasta näytelmäteoksesta, Jani-Matti Salo taas palkittiin valosuunnittelusta ja lavastuksesta. Kokonaisteos tekee jälleen vaikutuksen - näytelmä ja näyttämöllepano kulkevat käsi kädessä, tyylillä. (...) Sama mielihyvä leijailee Q-teatterin tyylipuhtaalla näyttämöllä. Kohtaukset limittyvät toisiinsa suggestiivisten valopallojen ja värien hehkussa. (Marketta Marttila, Teatteri& Tanssi, 6/2016)
Kaksi vuotta sitten Q-teatterissa sai ensi-iltansa Antti Hietalan Ihanat ihmiset. Nyt ensi-iltaan tullut Kevyttä mielihyvää muistuttaa sitä monella tavalla, ultratyylikkäästä näyttämökuvasta lähtien. Jani-Matti Salon lavastus kertoo näytelmästä jo ennen kuin yhtään repliikkiä on lausuttu: se on tätä päivää kaikessa vaaleudessaan, hillitty ja kliininen. Ja kun näytelmä sitten alkaa, luo vuoroin punaisena ja kirkkaana palava suuri pyöreä valaisin merkkivalon kohtauksiin, jotka on viipaloitu samalla lailla tarkkarajaisen toistuviksi kuin kehysmäisen seinärakenteen reunat. (Sanna Kangasniemi, Helsingin Sanomat, 17.9.2016)
Viitteellisen viileää, hyvin toimeentulevien ihmisten trendikotia huuhtovat kohtausten vaihtuessa valaistuksen polttavan epätodelliset värit. (Soila Lehtonen, Aamulehti, 17.9.2016)
Valosuunnittelu oli tosi tosi tärkeässä roolissa, kiitos siitä Jani-Matti Salo. Punainen ja sininen valo vuorottelevat, kertoen ehkä jotain siitä missä ollaan. Tässä vaiko jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa. Kohtauksesta toiseen siirrytään tosi vaikuttavasti, valojen avulla. Oikeastaan se valo- ja äänimaailma (jälkimmäinen Johanna Stormin käsialaa) on isompi osa esitystä kuin normaalisti.(paljonmeluateatterista.blogspot.fi, 15.9.2016)
Q-teatterin uuden kantaesityksen Kevyttä mielihyvää näyttämökuva on kuin päivitetty versio keväällä nähdyn Tavallisuuden aaveen maailmasta. Jälleen kerran kehyksiin on rajattu niukasti sisustettu olohuone, jossa ruokapöytäkin on samassa kohdassa. Ankean beigen sijaan Jani-Matti Salon lavastus ja valot ovat kuitenkin korostetun tyylikkäät, valkoiset seinät ja lattia kiiltelevät rosottomina. Voimakkaat valopinnat piirtävät henkilöt kuin paperinuket taustaa vasten. (Katri Kekäläinen, Hämeen Sanomat, 21.9.2016)
Det som lyfte Ihanat ihmiset var den snygga och ofta överraskande visualiseringen, kombinerad med skarp dialog och ett genuint intresse för bifigurernas livsöden. I Kevyttä mielihyvää är det visuella uttrycket (signerat Jani-Matti Salo) på samma häga nivå. (Martin Welander, HBL, 19.9.2016)
Kevyttä mielihyvää pompottelee katsojaa mennen tullen, hämää ja herättelee. Kerrokselliset, pelkistetyt lavasteet, karu äänimaailma ja voimakkaat valot tukevat tarinaa olennaisesti, tai pikemminkin ne ovat osa sen keskeistä ydintä. (...) Näytelmän eri osat toimivat keskenään tyylikkäästi ja kitkattomasti. Kokonaisuus on hallittua, rautaisen ammattimaista teatteria, joka ammentaa olemuksensa häpeämättömästi juuri tästä ajasta. (suketus.blogspot.fi 1.10.2016)
Näytelmän kaikki elementit pelaavat kauniisti yhdessä: skandinaavisen minimalistinen lavastus, huolellisen keskiluokkainen puvustus, vaikuttava valo- ja äänisuunnittelu, teemakappaleeksi muodostuva Massive Attackin Paradise Circus.(www.lily.fi/blogit/pikkuseikkoja 8.10.2016)
Tavallisuuden aaveen upea pastellinsävyinen maailma oli muuttunut nyt viileään ja tyyliteltyyn sinisen ja punaisen välillä vuorottelevaan maailmaan. Pidin paljon siitä mitä Jani-Matti Salo oli saanut aikaan lavastuksen suhteen. Olohuone ruokapöydällä ja tyylikkäällä sohvalla ei kuulosta paljolta, mutta kun siihen maisemaan aseteltiin näyttelijät Pirjo Liiri-Majavan puvustuksessa, niin vaikutelma oli sellainen woodyallenmäisen elegantti. (Simo Sahlman, www.lukupino.com 9.10.2016)
Scenen är ljus och fräsch. Stiliga vita stolar runt ett bord, en dyr enkel soffa. Ett mjukt ljusblått sken mot fondväggen. Scenen, designad av Jani-Matti Salo, är som hela föreställningen Kevyttä mielihyvää snygg och distanserad. Precis som personerna i sina enkla snygga kläder: kostymer och klänningar i grått, svart, beige. (...) Scenbytena är snygga, snabba - lamporna släcks, ett dovt ljud hörs, och så börjar allt om igen, lite mer skruvat. Även i övrigt är ljus- och ljuddesignen närmast fulländad, signerade Salo och Johanna Storm. (Sonja Mäkelä, Ny Tid / www.nytid.fi, 14.10.2016)
Esityksen visuaalinen toteutus on äärimmäisen tyylikäs, varsinkin Minna Haapkylän asuista annan pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majavalle täyden kympin! Kaikki on viileää, vaurasta, puhdasta, särötöntä. Kaikki paitsi ihmisen mieli. (Tuula Viitaniemi, YLE / Penkkitaiteilija, 20.10.2016)
Plussat: lavastus, puvustus ja erinomainen valosuunnittelu (Marko Kilpilampi, kulttuuritahdet.com, 1.11.2016)
Antti Hietalan eriskummallinen ja viisas teksti taipuu miehen ohjauksessa näyttämölle tyylillä. Lavastus ja valaistus hivelee silmää, kuten myös perinloistava cast. (Jesse Raatikainen, kulttuurishokki.blogspot.fi, 12.11.2016)
JUPITER (2016)
Full Moon Dance Festival, Imnet Arena, Pyhäjarvi
Spatial and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Choreography: Elina Pirinen, Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo, Sound design: Miksa Koponen, Costume design: Kaija Maunula, Dramaturgy: Heidi Väätänen, Pianist: Anna Laakso, Performers: Henri Haakana, Atte Herd, Helmi Järvensivu, Laura Kallas, Anni Pilhjärta, Elina Tähtelä and Aino Voutilainen, Producer: Rimpparemmi
Reviews:
Vastapainona muun ilmaisun yllätyksellisyydelle Jani-Matti Salon intensiivinen tila- ja valosuunnittelu piirtää esitykselle niin selkeän kaaren kuin vain voi. (Tenka Issakainen, Lapin Kansa 7.10.2016)
Musiikille, valoille ja tekstille löytyi sama rytmi. Teoksessa oli hyvin paljon erilaisia kerroksia ja monimuotoisia nyansseja, eikä se jäänyt niin yksiselitteisiksi kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Erittäin mielenkiintoinen ja uutta ajattelua sisältävä teos. (Raija Ilo, Keskipohjanmaa 29.7.2016)
On tour:
27.7.2016 Full Moon Dance Festival, Pyhäjärvi
5.-26.10.2016 Rovaniemi City Theatre, Rovaniemi
22.9.2017 Dance Theatre Minimi, Sotku, Kuopio
POST-MJ ERA INSTITUTE OF CONSCIOUSNESS: WAKE (2015)
Baltic Circle Festival, Tiivistämö, Helsinki
Lighting design
Photo: Tani Simberg
Ruumiinvalvojaiset (Wake) is a club night and a performance focusing on the influences of the death of Michael Jackson. The entity is inspired by the absence of the complex icon and the eras he represented, and the effects it has on mankind. In order to explore these effects, wake suggests an answer in collective celebration and mourning, from dusk till dawn. Dj's Niko Likainen, Kristiina Männikkö and Antti Salonen tune the space with music inspired by Michael Jackson and his legacy. Participants are asked to bring a concrete object or other offering to place it on the MJ memorial altar during the night. The Wake is organized by Post-MJ Era Institute of Consciousness, which is a research body run by individuals who grew up within the pop culture of the 80's and 90's. The mission behind the institute is to articulate the influences of the spectacle through the mythical terrain created by Michael Jackson.
Look-a-like Michael: Jan Havia, Sound design: Ilpo Heikkinen, Dancer: Anne Hiekkaranta, Direction: Ossi Koskelainen, Set design: Samuli Laine, Costume design: Suvi Matinaro, Lighting design: Jani-Matti Salo, Choreography and direction: Emmi Venna, Dance group: Emilia Kallioinen, Iiris Laakso, Marlon Moilanen, Corinne Mustonen, Pauliina Sjöberg
Reviews:
Olisiko tapahtumaa voinut mitenkään arvioida? Onko se edes ajateltavissa taiteena? Minun kohdallani kyse oli lähinnä juomisesta, tupakoimisesta ja ihmisten tapaamisesta. Hauskaa oli, mutta yhtä hyvin olisi voinut olla jotain muutakin. Aamu kuuden seitsemän aikoihin Suvilahden aukiolla esillä ollut arkku poltettiin. Lähdin hoipertelemaan laskuhumalassa kotiin. Päässäni hakkasi yksi lause: Elämä taideteoksena. Se oli ainoa asia, mikä tapahtumasta tuli mieleen. Kahden itseisarvon yhteensulautuminen. Se tuli mahdolliseksi, sillä Ruumiinvalvojaiset tuntui hetkellisesti häivyttävän seinien lisäksi myös ääriviivat - kaiken institutionaalisen. Situaatiossa, kuten Debord olisi asian ilmaissut, onnistuttiin puhkomaan spektaakkelin läpi - luomaan merkityksetön, individuaaliton ja kommunikaatioton tyhjiö, jonka läpi saattoi hetken koskettaa niin elämän kuin taiteenkin perustaa. Ainoa tapa saattaa se paperille lähtee oman kokemuksen purkamisesta. Auringon sammuminen ei unohtunut, mutta hetken se tuntui ihan hyväksyttävältä. (Matti Tuomela, http://mustekala.info/node/37634)
One of the eight most exciting performances of 2015. (Esitys-lehti 15.12.2015)
PURPLE NIGHTS (2015)
Kulturhuset Stadsteatern, Klara Scen, Stockholm
Set and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, Petra Hellberg
Purple Nights is the illusive landscape on which images of the past are revived and brought to life. Vanished, forgotten, and distorted memories are gradually unveiled in this dreamlike poem of utopia. Through physical acts of remembrance and invocation, the three performers manifest reflections of the past and present. It is the subtle bond between music, lighting, and movement design that merge into one, an open text for free association.
Choreography: Ima Iduozee, Set and lighting design: Jani-Matti Salo, Sound design: Hans Appelqvist, Costume design: Sven Haraldson, Dancers: Pekka Louhio, Matthew Branham, Erik Nyberg
Reviews:
Ljuset är flott orkestrerat av Jani-Matti Salo. (Anna Ångström, Svenska Dagbladet 1.11.2015) http://www.svd.se/ima-iduozee-gor-starkast-intryck-i-eget-solo
Nya verket 'Purple Nights' för tre dansare utgör ena halvan av en helaftonsföreställning på klarascenen och väcker fantasin till liv med hjälp av Jani-Matti Salos ljusdesign. (Johanna Paulsson, Dagens Nyheter 2.11.2015) http://www.dn.se/kultur-noje/scenrecensioner/purple-nights-och-this-is-the-title-pa-klarascenen/
http://www.svt.se/nyheter/uutiset/tanssiteos-etsii-unohtuneita-muistoja
http://yle.fi/uutiset/tukholma_satsasi_tanssiin__kaikki_voittivat_myos_suomi/8428956
SÄDEKEHISTÄ - TÄYDELLISEN POLITIIKKA (2015)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Spatial and lighting design
Photo: FNG / Pirje Mykkänen, Jani-Matti Salo
What do haloes tell about our physical and political being in the world? Of haloes - The politics of perfection is a performance that allows you to listen to a concert, have tea backstage, be present/absent, dream, and learn to see haloes.
Working group: Aune Kallinen, Jenni Koistinen, Laura Murtomaa, Jani-Matti Salo, Ragni Grönblom-Jolly, Gesa Piper, Arttu Palmio, Katri Puranen, Hanna Ahti, Tuomas Norvio, Heikki Laitinen, Daniel Nyman, Ville Kabrell, Eeti Nieminen, Jonathan Hilli, Nicolas Rehn, Katarina Angeria
Reviews:
Katsojat makaavat Jani-Matti Salon suunnittelemien valokehien alla, näiden tiheärytminen tuike tuottaa aistimuksen ajan leviämisestä. Tilassa syntyy tunne eriytymättömyydestä. (Niko Hallikainen / Teatteri & Tanssi 7/2015)
Ihan ensimmäiseksi Kiasma-teatterin Sädekehistä - täydellisen politiikka -esitystapahtumassa tekee vaikutuksen tilan valoisuus ja heleys. Ja yhtä kaunis on koko esitystapahtuma, joka on täynnä antautumisia, loistamista, rakkautta. (...) Sädekehistä on mitä vahvimmin juuri Beuysin ajattelun perillinen. Ihmisyys itsessään on Sädekehistä-esitystapahtumassa taidetta. Pesukohtauksessa alastomat vartalot sivellään valolla kuin Beuysin hunajalla. Vartalot hohtavat lähes ylimaallisen kauniisti ja asettuvat kultaiseen leikkaukseen. (...) Toisinajattelu mielletään usein jonkinlaiseksi vastarannankiiskenä olemiseksi, oppositioon asettumiseksi. Kiasma-teatterin Sädekehistä - täydellisen politiikka ei tarjota täyskäännöstä. Juuri siksi Sädekehistä on äärimmäisen tärkeä esitys, joka muuttaa poliittisen teatterin suuntaa. Pieni liike on se, mitä tarvitaan. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 30.9.2015) http://www.hs.fi/arviot/teatteri/a1443498296133
Bojana Kunstin ajatuksien demonstraationa minulle näyttäytyi Sädekehistä - täydellisen politiikka -esitystapahtuma Kiasmassa. Me tutkimme sitä, kuka 'me' kollektiivina olemme. Tapahtuma on yhtä aikaa avautuvia mahdollisuuksia olla eri tavoin yhteydessä tilaan ja valoon, ääniin, toisiimme, myös etäällä Tampereella, ja vaeltaa Kiasma-teatterin eri tiloissa, aistia, sitä, mikä ympärillä avautuu. Miten autuuttavaa! Matkakumppanina Giorgio Agambenin teksti 'Sädekehät'. Minut pysähdytti ajatus sädekehästä vyöhykkeenä, jossa laajaksi saadaan ylimääräinen mahdollisuus, kun kaikki mahdollisuudet on kadotettu. (Hanna Helavuori, Tinfo 1.10.2015) http://www.tinfo.fi/fi/TINFO-tiedote_33_1102015
One of the eight most exciting performances of 2015. (Esitys-lehti 15.12.2015)
http://blog.kiasma.fi/blog/?p=2351
http://hbl.fi/kultur/recension/2015-09-28/772234/gloria-halleluja
http://mustekala.info/kritiikit/elonkeha-hahmottelee-uutta-suhdetta-ihmisen-ja-luonnon-valille-rospuutto-elonkeha/
POST-MJ ERA INSTITUTE OF CONSCIOUSNESS: NEVERLAND (2015)
URB15 Festival, Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design
Photo: Samuli Laine, Jani-Matti Salo
Neverland is a gathering for honoring the life work of Michael Jackson and for a creative reassessment of its importance.
Look-a-like Michael: Jan Havia, Sound design: Ilpo Heikkinen, Dancer: Anne Hiekkaranta, Direction: Ossi Koskelainen, Set design: Samuli Laine, Costume design: Suvi Matinaro, Lighting design: Jani-Matti Salo, Choreography and direction: Emmi Venna, Dance group: Emilia Kallioinen, Iiris Laakso, Marlon Moilanen, Corinne Mustonen, Pauliina Sjöberg, Pietari Vappula.
Reviews:
Seminaari koostuu esitelmistä, dramatisoiduista osista sekä lavashow'sta. Esitys on dramaturgialtaan hitusen hapero ja sekava. Silti on heti sanottava, että työryhmän luoma estetiikka on hienosäätönsä vuoksi komeaa: se liukuu koulunäytelmämäisestä demonstroinnista spektaakkelin imuun, älyllisestä viileydestä liikuttaviin lapsuusmuistoihin. Neverland tuhlailee sävyjä, säveliä, hetkiä, liikkeitä, ajatuksia. Se on kaunis ja antelias esitys. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 1.8.2015) http://www.hs.fi/arviot/teatteri/a1438314835915
SOUND OF MUSIC (IN A BOX) (2015)
Prague Quadrennial, Prague, Czech Republic
Installation with Kasperi Laine, Ville Seppänen and Heidi Soidinsalo
Photo: Jani-Matti Salo
Sound of Music (in a box) is an installation exhibiting weathered instruments both in Collorado-Mansfeld Palace and a cargo container in Ovocny trh in the international exhibition Prague Quadrennial of Design for Performance and Space 2015, PQ15.
The Finnish group Kasperi Laine, Jani-Matti Salo, Ville Seppänen, and Heidi Soidinsalo will create an installation to feature and create sound art and contemporary music. Their aim is to open up possibilities for understanding that the line between music and sound art can be very broad and hold within it incredibly interesting possibilities for listening and enjoying sounds. To achieve this, the group planted instruments around Finland during the summer of 2014 and left them there for an entire year. Their aim is to see what the effect of all four seasons will be, and how the instrument's personalities will change during their time spent outdoors. The installation at the cargo container will center around a piano, that has spent a year by the sea in South-Eastern Finland. The piano can no longer be played in a traditional manner, but its sounds and voice can be found in other ways. The duration of the year and the effect of its surroundings can be heard in its unusual creaks, grunts and whispers that have replaced the normal tones of a piano. The questions that arise from this year-long experiment are: How can one play an instrument, that cannot be used in its original way? What kind of unexpected sounds will it give if treated with an open mind? What has the instrument been listening to during its year outside, and can we hear that experience through its new tones?
Reviews:
How does a piano sound after spending a year on the beach? The Finnish installation the Sound of music (in a box) answers that question. Listeners put on headsets to discover the completely different sound of the weather-battered piano: it scratches and snarls. The installation offers a very vivid depiction of the PQ's theme this year: sharedspace: music weather politics. Sodja Lotker explains that it refers to the fact that theater is a social space, which reacts to what is happening in its surroundings. It also links scenography with aesthetics, ethics and nature: all these things are larger than the theater, she added. (Deutsche Welle 24.6.2015)
Prague Quadrennial 2015 Awards: Golden Medal for Using Media in Performance Design and a nomination for the Best Exposition: Although sound is the focus of this exhibition, the jury was struck by how sound, video, still images and material objects are combined here, as a way both of documenting as well as creating work. This provides a rich and complex communication of ideas and a sophisticated appreciation of what media in combination can do.
PUHUVA PÄÄ (2015)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design with Heikki Paasonen
Photo: Jani-Matti Salo, FNG/Pirje Mykkänen
Concept and performance: Janne Saarakkala, Actress and audience participation: Helena Ryti, Set and costume design: Paula Koivunen, Lighting design: Jani-Matti Salo & Heikki Paasonen, Sound: Joonas Pehrsson
MINUN PALESTIINANI (2015)
Ryhmäteatteri, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, Mitro Härkönen
My Palestine (Minun Palestiinani) is Noora Dadu’s passionate and moving testimony about her father’s land, the promised and occupied land of Palestine. It is one woman’s journey to her roots. My Palestine was born out of frustration with all the simplifying and polarizing, disconnected scraps of information that year after year repeat stereotypes of the middle east and keep up the myth of an eternal, unresolvable conflict. Dadu unveils the structures behind the conflict and gives us facts, showing how it was in the past and continues in the present. She wants to give answers. The staggeringly intense performance is spiced up with piercing humor. It sketches the broader context and tells about the people living their lives with it. Noora Dadu and Iida-Maria Heinonen carry the story forward side by side.
Script & direction: Noora Dadu, Performers: Noora Dadu and Iida-Maria Heinonen, Set design: Jaakko Pietiläinen, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound: Joonas Outakoski, Videos: Teemu Mäki, Producers: Noora Dadu, Sara Nyberg / Teatteri Takomo
Reviews:
http://www.hs.fi/paivanlehti/02042015/kulttuuri/palestiina+on+keskell%c3%a4mme/a1427859763458
http://hbl.fi/kultur/recension/2015-03-31/744361/djarv-och-drabbande-palestinamonolog
http://www.skenet.fi/artikkeli/15/04/minun-palestiinani
http://www.teatteritanssi.fi/7392-tositarinan-murros/
http://www.vihrealanka.fi/kulttuuri/minun-palestiinani
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/05/noora-dadun-palestiina
One of the eight most exciting performances of 2015. (Esitys-lehti 15.12.2015)
On tour:
28.3.-11.4.2015 Teatteri Takomo, Helsinki
19.-29.5.2015 Ryhmäteatteri, Helsinki
5.9.2015 Lainsuojattomat Festival, Kehräämö, Pori
6.-7.8.2016 Tampere Theatre Festival, MD, Tampere
FELAHIKUM / ONE (2015)
Théâtre National De Chaillot, Paris, France
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, StudiONE
Direction and choreography: Sébastien Ramirez, Honji Wang and Rocio Molina, Dancers: Honji Wang and Rocio Molina, Sound design: Jean-Philippe Barrios, Set design: Thomas Penanguer, Lighting design: Jani-Matti Salo, Costume design: Soo-Hi Song, Technical director: Cyril Mulon, producer: Dirk Korell
Reviews:
(...) Les modulations lumineuses conçues par le très talentueux Jani-Matti Salo, mises en èuvre par Cyril Mulon. La lumière sépare donc les différents temps de l´opus, communique son énergie aux interprètes, réchauffe la salle lorsque besoin est et dévoile le mur du fond de scène, surface accidentée et abstraite virant ocre jaune et finissant par évoquer un paysage urbain. (Nicolas Villodre, www.flamencoweb.fr 22.3.2014)
On tour:
20.-23.1.2015 Théâtre de L'Archipel, Perpignan, France
27.1.2015 Scéne National De Narbonne, France
5.-6.3.2015 Mercat De Les Flors, Barcelona, Spain
18.-19.3.2015 Théâtre National De Chaillot, Paris, France
31.3.2015 Scéne National De Alés, France
18.-30.4.2016 Steps Biennale, Switzerland
19.4.2016 Dampfzentrale, Bern, Switzerland
21.4.2016 Théâtre De L'Octogone, Pully, Switzerland
23.4.2016 Théâtre Palace, Niel, Switzerland
27.-28.4.2016 Theater Gessnerallee, Zürich, Switzerland
30.4.2016 Salle Des Fêtes De Lignon/Geneva, Switzerland
11.-12.7.2017 Colours International Dance Festival, Stuttgart, Germany
HELSINKI BAROQUE ORCHESTRA (2014)
Helsinki Music Centre, Concert Hall
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
KAINO WENNERSTRAND: COURT OF HELBURG (2014)
Baltic Circle Festival, Teatteri Toivo, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
SOUND OF MUSIC (IN A BOX) (2014)
MUU Gallery and Hietalahti Square, Helsinki
Performance-installation with Kasperi Laine, Ville Seppänen and Heidi Soidinsalo.
Photo: Uupi Tirronen
Winter: Elina Pirinen and Jani-Matti Salo, Spring: Matti Pitkänen and Anssi Salminen, Summer: Kasperi Laine and Petro Niiniluoto, Fall: Jone Takamäki and Lauri Hyvärinen
Sound of Music (in a box) is a part of Weather Station - an exploratory event playing with the performative potential of sound & sound art, in MUU gallery, Helsinki, 3.-12.10.2014. Weather Station is also a phase préliminaire for the Finnish Pavillion in the international exhibition Prague Quadrennial of Design for Performance and Space 2015, PQ15. The main themes of PQ15 are music, weather and politics, of which Finland has chosen weather. Weather Station and the Pavillion are organized by the Finnish Oistat Centre.
IHANAT IHMISET (2014)
Q-teatteri, Helsinki
Set and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, Pate Pesonius
Script & direction: Antti Hietala, Dramaturgy: Jani Volanen, Actors: Elina Hietala, Jussi Nikkilä, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Set & lighting design: Jani-Matti Salo, Sound design: Timo Muurinen, Costume design: Pirjo Liiri-Majava
Reviews:
Ihanat ihmiset on syksyn tyylikkäin draama (...) Jani-Matti Salon lavastus on niin kertakaikkisen toimiva, että yksin se saa haukkomaan henkeä koko kaksituntisen esityksen ajan. (Lauri Meri, Helsingin Sanomat, 20.9.2014)
Jani-Matti Salon ultratyylikäs, steriilin valkoinen näyttämökuva on täydellinen ja armoton kehys ihmisen raadollisuudelle (...) Esityksen tiukka rytmi on Hietalan ohjauksen ja Jani-Matti Salon valaistuksen tulos. Toistot, yhä uudelleen alkavat kohtaukset ja kiihtyvä tempo kasvattavat katsojankin sisuksissa paineen ja kysymyksiä. Tai oikeastaan vain yhtä kysymystä: miksi? Miksi me uudestaan ja uudestaan satutamme toisiamme? (Ilona Kangas, Turun Sanomat, 22.9.2014)
Ihanat ihmiset är en visuellt knivskarp föreställning (...) Den audiovisuella helheten är i det närmaste fulländad. Jani-Matti Salos knivskarpa scenografi och ljus samverkar kongenialt med Timo Muurinens ljud och musik. (Martin Welander, HBL 23.9.2014)
(...) lavastus on pelkistetty ja moderni. Jani-Matti Salon valot ovat selkeät ja piirtävät rajaa henkilöiden sisäisen ja ulkoisen maailman, olemisen eri tilojen välille. Teemat nousevat esiin värien avulla, ihanien ihmisten koti on puhtaan valkoinen ja yökerho paheen punainen. Esityksen suuri ansio on sen visuaalisuus. Tarinan lomassa voi tehdä pienen matkan tuntemattomaan. Visuaalisuus tukee käsikirjoitusta, jossa juoni ja henkilöiden sisäinen maailma risteävät, limittyvät ja irtautuvat toisistaan. (Terhi Tarvainen, Demokraatti 24.9.2014)
Också Jani-Matti Salos scenografi med känsla för detaljer förtjänar att uppmärksammas. Parets vita drömhem har något spänt och sterilt över sig. Och då det under första akten blommar friska blommor i en vas slokar buketten olycksbådande under andra akten. Just den här detaljen känns symboliskt talande, tätt sammanlänkad med pjäsens budskap. (Anna von Bonsdorff, NyTid 6.10.2014)
Näin tarkkaa ja nyansoitua näyttelemistä, tilan, ajan ja vuorovaikutuksen juhlaa harvoin näkee. (Marketta Mattila, Teatteri & tanssi 6-2014)
Esityksen puitteet taas ovat huikeat. Ensinnäkin valaistus toimii täydellisesti. Tilasta ja tunnelmasta toiseen siirrytään käytännössä lähes pelkästään valojen ja musiikin voimin. Lavastus on varsin pelkistettyä, mutta juuri tähän näytelmään sopivaa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää erikoisefekteihin. Ne oli toteutettu erittäin taitavasti ja tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kaikesta huomaa, että esitystä on ollut tekemässä erittäin ammattitaitoinen tiimi. Haluan mainita heidät tässä myös nimeltä. Lavastuksesta ja valosuunnittelusta vastaa siis Jani-Matti Salo. Erinomaista työtä. (Meri Liukkonen, extempore.blogit.fi 19.9.2014)
Jani-Matti Salon kylmä ja kolkko lavastus (erittäin varakkaan pariskunnan koti) kuvaa hienosti hahmojen mielenmaisemaa, mikä tuo mieleen Michael Haneken elokuvat. Missään ei ole mitään kodikasta, ja ihmiset näyttäytyvät ympäristöstään irrallisina ja eksyneinä. (Tuukka Hämäläinen, www.obskuuri.net 2.10.2014)
Esitys on kaunis. Designia ja 1970-lukua henkivä asunto on tyylikäs, valot heijastuvat vaaleille laajoille pinnoille. Valkealle lattialle vesimelonilla on tilaa räjähtää kappaleiksi. Asekin näyttää kädessä veistokselliselta. (Anu Ala-Korpela, Aamulehti 20.9.2014)
Tässä näytelmässä oli hyvin elokuvallista estetiikkaa: lavastus, valaistus, puvustus, ilmaisu ja etenkin musiikki. En tiedä voiko olla tulematta mieleen David Lynchin elokuvat (...) Puhdasta inspiraatiota, puhtaita kokemuksia, kauneutta jonka usein kuvittelee kadonneen menneisyyteen. (Ilpo Koponen, astangajoogi.blogspot.fi 21.11.2014)
Roolisuoritukset päästään myös tekemään hienoissa puitteissa. Kliininen asunto toimii vähäeleisyydessään kiinnostavana näyttämönä kaikelle sille hieman nyrjähtäneelle, mikä lavalla tapahtuu. Kohtauksia rytmittävät älykkäästi suunnitellut ja tehokkaat valot, pimeän näyttämön valaistuessa ei voi olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Lavastuksesta ja valosuunnittelusta saa kiittää Jani-Matti Saloa. (...) Ihanat ihmiset oli todella tyylikäs kokonaisuus ja uskon sen kivunneen välittömästi tämän vuoden suosikkiesityksieni joukkoon. Bravo. (Linnea / kujerruksia, pigeonnaire.blogspot.fi 4.10.2014)
Loistavan ja tyylikkään lavastuksen sekä valosuunnittelun on tehnyt Jani-Matti Salo. ☆☆☆☆☆ (www.kulttuuritahdet.com 11.11.2014)
Valopilkku on, että tuotteistamistrendistä huolimatta teatterisyksyyn on syntynyt taiteellisia voittoja. Q-teatterin Ihanat ihmiset on säpsäyttävää teatteria nykyhetken mielentilasta, se jättää jäljen aikaan. (Iltalehti, Pääkirjoitus 24.9.2014)
Award:
Best Lighting Design of the Year in Finland 2014
Esityksen tila-valo-ratkaisu oli todella tyylikäs ja toimiva. Valosuunnitelma oli harvinaisen ilmava, hengittävä ja pelkistetyssä kliinisyydessään osuva. Tarkat leikkaukset ja siirtymät loivat dramaturgiaa ja rakensivat kokonaisuutta täydellisesti. Videoita käytettiin taiten ja hienoeleisesti valon jatkeena. Harkituista elementeistä otettiin kaikki irti, silti pysyen yhtenäisessä estetiikkassa. Helsingissä 8.3.2015 Suomen valo-, ääni- ja videosuunnittelijat SVÄV.
Jani-Matti Salo’s stylish space-and-lighting scheme for this production of Lovely People worked astonishingly well. The lighting design was a bull’s-eye: clinically spare yet spatially generous, it left plenty of breathing room. Meticulous cuts and transitions created dramaturgy, building up a perfect composition. The video served as a masterful, nuanced extension of the lighting. Each carefully considered element was tapped for its full potential in supporting the unified aesthetic.
NATURE DANCES (2014)
Helsinki Festival, Zodiak - Center for New Dance, Pannuhalli, Kaapelitehdas, Helsinki
Lighting and spatial design with Heikki Paasonen
Photo: Jani-Matti Salo, Timo Wright
These flowers before me contain the dream of a dance. It could be named ‘the light falling on white flowers’. a dance that would be a subtle translation of the light and the whiteness.
– Isadora Duncan: The dance of the future (1903)
Nature Dances is a stage collaboration between choreographers Satu Herrala, Eeva Muilu, Anna Mustonen and Masi Tiitta. It explores the nature of dance, nature in dance, and the nature of four artists meeting to make a dance together. Throughout the history of dance, the relationship of the dancer's body and its movements to nature and what is considered natural has been in a state of change. With Nature Dances the choreographer-dancers want to participate in this continuum dance the nature of 2014.
Choreography, performance: Eeva Muilu, Masi Tiitta, Anna Mustonen, Satu Herrala, Lighting and spatial design: Heikki Paasonen & Jani-Matti Salo, Costume design: Laura Haapakangas, Production: Zodiak - Center for New Dance, Helsinki festival, Wilderness dance
Reviews:
Heikki Paasonen ja Jani-Matti Salo luovat valo- ja tilasuunnittelullaan Pannuhalliin esteettistä paisuttelua välttäen luonnon niin kokonaisvaltaisesti, ettei yleisö pääse sitä pakoon. Lopun tunnelmassa voi aavistaa ilmastonmuutoksen uhat: vuodenaikoja ei kohta enää ole, eipä juuri säätilojen vaihteluakaan, kelmeä hämärä hallitsee. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 22.8.2014) http://www.hs.fi/arviot/Tanssi/Luonnon+tila+pakottaa+rehellisyyteen/a1408596578990
Teos saa paljon irti Pannuhallista, joka muuntautuu esitys toisensa jälkeen teosten ehdoilla. Nyt Heikki Paasosen ja Jani-Matti Salon suunnittelema näyttämö työntyy nuolen muodossa katsomoon halkaisten sen kahtia. Yläikkunoista kajastaa oikullisen arvaamaton luonnonvalo, jonka kanssa valotekniikka leikkii vaivihkaa. Tanssijat nostelevat käsiään yläilmoihin sormeilemaan valoa ja kaatuilevat maata vasten. Ihmiskeho kurottautuu aina korkeammalle, romahtaa, maatuu ja nousee yrittämään uudestaan. Teos kiertää elämän alkamisen ja päättymisen vastavuoroisuudessa. Vaikka kehot luovuttavat ja kasvit lakastuvat, luonnon kiertokulku ei pysähdy eikä katso taakseen. (Niko Hallikainen, Teatteri & Tanssi 5/2014) http://www.teatteritanssi.fi/lehti/tanssisirkus-5-2014/arviot/
SEKSIÄ KLO 16.25 (2014)
The Finnish National Theatre, Omapohja, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Music, choreography & performance: Ona Kamu, Performers & script: Ona Kamu, Tero Jaartti, Tarja Heinula, Sound design: Joonas Pehrsson, Set & costume design: Markus Tsokkinen, Lighting design: Jani-Matti Salo, Producer: Ulrika Vilke & Emilia Liesmäki
Reviews:
Jani-Matti Salon valojen avulla näyttämöä venytetään intensiiviseksi ja ulottuvuuksiaan suuremmaksi. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 25.4.2014)
ORGANIC SYNTHETIC (2014)
Zodiak - Center for New Dance, Kaapelitehdas, Helsinki
Spatial and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
“I love watching trees and birds, at least the ones that are in the air. Sometimes I wish I were an animal instead of a human being, but at the same time I'm allergic to pollen, animals, fruits and nuts. What kind of a love-hate relationship is this? What can humans be in the middle ground between nature on one hand and artificiality on the other; between culture, art, entertainment, science, gene manipulation and robotics?” - Mikko Hyvönen
Mikko Hyvönen makes different versions of his piece Organic Synthetic for theatre venues and forests/parks/wasteland locations.
Choreography, performance: Mikko Hyvönen, Sound design: Pauli Riikonen, Costume design: Henna-Riikka Taskinen, Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo, Production: Zodiak - Center for New Dance, Lehtovaara & companions, Mikko Hyvönen
On tour:
11.-12.10.2014 @ Mousonturm, Frankfurt
TEOREEMA (2014)
Teatteri Takomo, Helsinki
Lighting design, set design with Teemu Mäki
Photo: Jaakko Pietiläinen, Jani-Matti Salo
Direction: Teemu Mäki & Niina Hosiasluoma, Performers: Noora Dadu, Eero Enqvist, Joanna Haartti, Pinja Hahtola, Hanna Raiskinmäki, Choreography: Jenni Urpilainen, Lighting design: Jani-Matti Salo, Costume design: Paula Koivunen, Set design: Teemu Mäki & Jani-Matti Salo, Co-production: Circus Maximus & Teatteri Takomo
Reviews:
Teemu Mäen yhdessä taitelijakollektiivin kanssa maalaamat suuret naivistis-realistiset, eri tyylejä ja elementtejä sarjakuvamaisesti yhdistelevät suurikokoiset maalaukset ovat keskeisessä osassa esitystä. Maalaukset muodostavat yhdessä punaisen kokolattiamaton ja Jani-Matti Salon selkeissä kontrasteissaan puhuttelevien valojen kanssa esityksen tehokkaan ja pelkistetyn tilaratkaisun. (Eeva Kemppi, Turun Sanomat 6.4.2014 http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/615410/Rakkaudesta+ja+rahasta)
Valojen aavemaisuus piirtää näyttelijät tarkasti esiin. (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 31.3.2014 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1396150436953)
http://blogit.yle.fi/penkkitaiteilija/mita-haluamme-kun-haluamme-rakkautta
http://www.skenet.fi/artikkeli/14/04/teoreema-rakkausn%c3%a4ytelm%c3%a4
http://www.teatteritanssi.fi/6492-teoreema/
ORGANIC SYNTHETIC / ENTERTAINMENTS (2013)
Forêt de soignes, Brussels, Belgium
Spatial and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
"I love watching trees and birds, at least the ones that are in the air. Sometimes I wish I were an animal instead of a human being, but at the same time i'm allergic to pollen, animals, fruit and nuts. What kind of a love-hate relationship is this? What can humans be in the middle ground between nature on one hand and artificiality on the other; between culture, art, entertainment, science, gene manipulation and robotics?" - Mikko Hyvönen
Mikko Hyvönen makes different versions of his piece Organic Synthetic for theatre venues and forests/parks/wasteland locations.
Choreography, performance: Mikko Hyvönen, Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo, Sound design: Pauli Riikonen, Production: Zodiak - Zenter for New Dance, Lehtovaara & companions, Mikko Hyvönen
VAPAA AIKA: TÄNÄÄN TOMI JÄTTÄÄ TYTTÖYSTÄVÄNSÄ (2013)
URB13 Festival, Stoa, Helsinki
Lighting and spatial design
Photo: Jani-Matti Salo, Liina Aalto-Setälä
Tomi’s got an unpleasant evening ahead.
Tonight he is going to meet his girlfriend and break up.
He needs to think of something to do during the day.
And keep his cool.
What does it look like?
Vapaa aika (Free time) is a new group of young men from all around Finland, with their roots in street dance among other things. the group was founded in December 2012. They are also friends who get together to play video games, go to the sauna, and rap.
Spend your free time with us.
Life happens mostly in free time.
Working group: Tero Hytönen, Simeoni Juoperi, Aleksi Kyllönen, Tatu Leinonen, Tuomas Määttä, Jani-Matti Salo, Tuomo Tapanila, Antti Uimonen, Juho Vuoristo
Reviews:
Kahdeksan nuorta miestä tanssimassa itse tekemäänsä koreografiaa? Keskenään? Kyllä. Enpä olisi uskonut tätä päivää todistavani. Miesten moton mukaisesti elämä tapahtuu pääasiassa vapaa-ajalla. Nuorten venkoilu ja asioiden venyttely tulee ilmiselväksi. Maan vetovoima on julma ja ylösnousu unen turvasatamasta koltiaisille kova. Yllättävintä teoksessa on sen kaikenlainen - yllätyksellisyys. Eläinaiheiset T-paidat ja ääniraidalta kuultavat lainaukset Pekka Töpöhäntä -animaatioelokuvasta. Pekka Autiovuoren tulkitseman Monnin tokaisut kissan parhaasta komistuksesta, hännästä. Voisiko nuoren miehen aikuistumiseen liittyvää itsepohdiskelua symbolisemmin kielellistää? Toivoisin teoksen pakolliseksi oppimääräksi yläkoululaisille. (Helsingin Sanomat, Jussi Tossavainen 8.8.2013)
Tänä vuonna Stoassa nähtiin kolmesta pienteoksesta koostuva kokonaisuus, jonka ehdottomasti mielenkiintoisin esitys oli tuliterän, kymmenen nuoren miehen muodostaman Vapaa Aika -ryhmän esitys Tänään Tomi jättää tyttöystävänsä. Vaikka viime joulukuussa perustettu ryhmä on uusi, ovat sen eri puolella Suomea asuvat jäsenet toimineet katutanssin parissa jo pitkään. Ryhmätyönä tehdyn esityksen kiinnostavinta antia oli sen selvä teatterillinen ote. Teoksessa oli rakenne ja päämäärä, ja tanssi palveli sisältöä, eikä ollut vain tanssia tanssimisen vuoksi. Silti onnistuttiin säilyttämään katutanssiin kuuluva battle-ajatus sooloinen. Tyypillisen vauhdikkuuden sijasta pääpaino oli liikkeiden hidastuksessa ja toistossa. Minua viehätti myös esityksen absurdi sävy ja vino huumori, jotka näkyivät ennen kaikkea äänitaustan koosteessa. Siinä kuultiin tekstipätkiä niin muumeista kuin Pekka Töpöhännästä ja myös Summertimea vanhana suomenkielisenä versiona. Hyvin paljon tapahtui myös täydessä hiljaisuudessa, mikä antoi monenlaisia merkityksiä kahdeksan lavalla olleen miehen toimille lukemattomien tyhjien pahvimukien seassa. (Annikki Alku, Demari 9.8.2013)
CHARLES BAUDELAIRE: PAHAN KUKAT (2013)
Kajaanin Runoviikko, Kajaani City Theare, Kajaani
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Direction: Pauliina Hulkko, Actor: Jussi Johnsson, Lighting design: Jani-Matti Salo
Reviews:
Kokonaisuus tarjoaa ylenpalttisesti myös visuaalista nautintoa. Valosuunnittelu tukee ja kuljettaa esitystä tunnelmasta toiseen.(Kainuun Sanomat, Aino Tiirikkala 9.7.2013)
PIMEYS (2013-2017)
Korjaamo, Vaunusali, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
On tour:
25.5.2013 Korjaamo, Helsinki
2.10.2013 Tavastia, Helsinki
9.11.2013 Nosturi, Helsinki
18.12.2013 Sellosali, Espoo
31.1.2015 Tavastia, Helsinki
3.3.2017 Korjaamo, Helsinki
17.8.2017 Tavastia, Helsinki
URHO (2013)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Set and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, Frank A. Unger
Urho is here. Urho is watching. Urho is wondering.
The old ghost in a new body questions our conception of leadership, politics, gender, and “sisu”.
Text: Henriikka Himma, Actress: Alma Pöysti, Direction: Enrico Stolzenburg, Sound design: Kristian Ekholm, Set and lighting design: Jani-Matti Salo, Costume design: Monika Hartl, Photos and videos: Frank A. Unger, Choreography: Carl Knif, Petri Tuominen, Producer: Anna-Emilie Lindberg
Reviews:
Sen, minkä esitys kiteyttämisessä ja syvyydessä menettää, se kuitenkin voittaa tilan, äänien, kuvien ja muodon myötä. Ja sen se totisesti tekee erityisen tyylikkäästi! Urhon tapa käyttää näyttämöä muistuttaa ranskalaista ja belgialaista nykyavantgardeteatteria esineiden ja nukkeilmaisun luontevassa käytössä. (Helsingin Sanomat, Maria Säkö 22.3.2013)
Jani-Matti Salon ote URHO:n valo- ja tilasuunnittelussa on vaikuttavaa seurattavaa. Alma Pöystin esittämä monologi kohoaa tilaa suuremmaksi, ja Salon kädenjälki tuntuu antavan Alman esittämälle URHO-hahmolle tunniksi rajattoman mielen topografian menettämättä keskittymistä hetkeksikään. Jani-Matti Salon työskentelyä on ilo seurata niin konseptuaalisella, narratiivisella kuin ihan puhtaan esteettisellä tasolla. (sadepalkinto.blogspot.fi 15.4.2013)
http://hbl.fi/kultur/recension/2013-03-22/431221/teaterrecension-allas-urho
http://svenska.yle.fi/artikel/2013/03/27/urho
http://catariina.com/2013/03/20/oppet-brev-till-urho/
On tour:
6.6.2013 Hangö Teaterträff, Hanko
AKSELI (2013)
Sibelius Hall, Lahti
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Libretto: Pekka Hako, Conductor: Ville Matvejeff, Akseli: Jorma Hynninen, Direction: Vilppu Kiljunen, Set design: Kimmo Viskari, Lighting design: Jani-Matti Salo, Orchestra: Avanti!, Production: Risto Hirvonen / Finnish Chamber Opera
On tour:
28.2.-17.3.2013 Ateneum, Helsinki
11.-12.8.2013 Sigyn-sali, Turku
6.10.2013 Carelia-sali, Joensuu
13.10.2013 Kuusamotalo, Kuusamo
13.11.2013 Verkatehdas, Hämeenlinna
8.12.2013 Sibelius Hall, Lahti
Reviews:
Kimmo Viskarin pelkistynyt visuaalinen suunnittelu ja Jani-Matti Salon valosuunnittelu luovat pieneen ja intiimiin Ateneum-saliin riittävästi kansallis-symbolista tunnelmaa. (Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat 2.3.2013) https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002617521.html
LINEAR ARRAY (2012-2013)
Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Installation with Heikki Paasonen
Photo: Jani-Matti Salo
Linear Array is a spatial light installation that has been created by Heikki Paasonen and Jani-Matti Salo. Dozens of fluorescent lamps light up the facades of Kiasma and Sanomatalo, highlighting the architectural rhythms and forms. All the lamps used for the installation are recyclable.
PASTORAALISINFONIA (2012)
Teatteri Takomo, Helsinki
Spatial and lighting design, performance
Photo: Kira Leskinen
Direction: Laura Murtomaa, Sound design: Tuomas Norvio, Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo, Performers: Laura Murtomaa, Tuomas Norvio, Jani-Matti Salo
Reviews:
Pastoraalisinfonian valot ovat vähän oudot eli varsin osuvat esityksen kokonaisuuteen. Vaikka valonlähteitä ei tarpeistona kovin paljoa käytetä tyrkylläolosta huolimatta, ne ovat tilan ja tunnelman luojina olennainen osa esitystä. Yksinkertaisin keinoin toteutetut efektit palauttavat paatuneenkin hilavitkutinharrastajan perusasiaan: Ajatteluun. Salo on valosuunnittelun yksinkertaisimmilla keinoilla luonut pakahduttavanriemukkaaseen esitykseen pakahduttavanriemukkaat valot. (sadepalkinto.blogspot.fi 28.12.2012)
Pastoraalisinfonia alkaa loppukiitoksilla. Nurinkurisuus on viiteen osaan jaetun sinfoniaolion ominaisuus. Eri osissa käydään läpi ihminen, ihmisen sisäinen ekosysteemi, luonto ja maailmankaikkeus. Ajatteleeko luonto meissä? Voiko ihminen todella ymmärtää luontoa? Tuomas Norvio ja Jani-Matti Salo luovat ääniä kannettavillaan. Välillä tila täyttyy hälyllä, välillä taas sydämenlyönnit lävistävät tilan. Yksilö ja yhteisö limittyvät, sillä sinfonia on yhteinen ponnistus. Esitys leikkii sinfonian rakenteella, sillä jopa kivillä ja ruukkukasvilla on soolot. Kun kaikki tehdään vähän kieli poskessa, on aivan mahdotonta olla heltymättä. Terike Haapojan teksti ihmisen ja toisten lajien suhteesta sekä muiden kirjoittajien tekstit kapitalismista ja taiteen tulkinnasta kuljettavat ajatuksia. Ihminen pitää kapitalismia luonnonvoimana, toisaalta luonnollisuus tarkoittaa idyllistä maalaiselämää. Mutta ajattelu ei tuntuisi miltään, jollei esiintyjänä olisi Laura Murtomaan kaltaista, lämpöä uhkuvaa esiintyjää. Hän asettaa itsensä maailmaan ja ajattelee esityksen sisällä – ja se on asia, joka harvoin teatterissa toteutuu. Hän esiintyy hameessa, polkee kuntopyörää, vetää skumppaa ja pitää kahvitaukoja. Hän on juuri se kapitalismista nauttiva nainen, josta Pauliina Feodoroffin teksti kertoo. Äkkiä Murtomaa on selkä synkästi yleisöön, työmaahaalari päällään. Luonnon äänet muuttuvat hauraiksi tuulikelloiksi, särkyvän kallion ääniksi. Mieleen tulee Talvivaara. Ollaan monen asian lopussa. Räjähtää. Se voi olla myös alkuräjähdys. (Helsingin Sanomat, Maria Säkö 21.11.2012)
HEIDI KLEIN (2012)
Baltic Circle Festival, Tiivistämö, Helsinki
Spatial and lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, Kira Leskinen
Heidi Klein is a performance about names. It is a personal story about the lives of Heidi Soidinsalo (formerly Lind) and Anni Klein (formerly Ojanen). Both artists changed their last names for this performance. During the performance, Klein attempts to create a new artistic identity to better suit her new name by surfing on the internet and browsing through e-mails, videos, and websites found via her personal computer. Soidinsalo tries to deconstruct Johanna Spyri's children's story "Heidi" using noise music and sound art. The audience is also given a choice of two other optional soundtracks; philosophers Tuomas Nevanlinna and Jukka Relander discussing the performance's themes in the form of a radio talk show, and Johanna Spyri's story of Heidi in its unblemished form. Each member of the audience is given a headset so that they can freely choose what they would like to listen to. The visual and auditive collage attempts to create a metaphor for the human identity's multilayered nature and parallel structure.
Concept & performance: Anni Klein (formerly Ojanen) & Heidi Soidinsalo (formerly Lind), Lighting & spatial design: Jani-Matti Salo, Video design: Ville Vierikko
Reviews:
Monimediallinen teos salli katsojan liikkumisen. Tämä sai luoda, leikata ja miksata tapahtumasta kokonaisuutensa. Koin kauniita, hauskoja ja yllättäviä hetkiä editoidessani omaa kuulokuva-liiketila-koreografiaani. Koin tapahtuman, jossa tekijyys todella luovutettiin katsojalle. Olin huikaistunut esityksen moniaistisesta ja käsitteellisestä annista. (Marja Silde, Teatteri & Tanssi 1/2013)
http://www.liikekieli.com/heidi-klein-baltic-circle-festivaalilla/
BETRAYAL AT BESPIN (2012-2013)
Savoy Theatre, Helsinki
Lighting design
Photo: Marco Manzi Photography, Jani-Matti Salo
On tour:
27.4.2012 Semifinal, Helsinki
27.11.2012 Kuudeslinja, Helsinki
30.6.2013 Tuska Open Air Metal Festival, Helsinki
19.10.2013 Savoy Theatre, Helsinki
FIVE WOMEN IN A CHAPEL (2012)
Helsinki Festival, Sellosali, Espoo
Lighting design
Photo: Nina Siven
Direction: Vilppu Kiljunen, Set design: Sampo Pyhälä, Lighting design: Jani-Matti Salo, Costume design: Marja Uusitalo
Composer: Uljas Pulkkis, Script: Arto Seppälä, Libretto: Erik Sjöderblom, Orchestra: Chamber Orchestra of Lapland, Conductor: John Storgårds, Soloists: Hedvig Paulig, Eeva-Maria Kopp, Virpi Räisänen, Riikka Rantanen, Eeva-Kaarina Vilke, Producer: Risto Hirvonen / Finnish Chamber Opera
On tour:
7.-8.9.2012 Korundi, Rovaniemi
THIS IS THE TITLE (2012)
Kulturhuset Stadsteatern, Stockholm, Sweden
Lighting and spatial design
Photo: Petra Hellberg, Jani-Matti Salo
On a blindingly white dance floor, This is the title unfolds with fluid elegance. The distinctive approach to movement comes from choreographer Ima Iduozee’s background in both breakdance and contemporary techniques. As we watch his sculpted and ever-moving body, he becomes a prisoner of the precise space he has created for himself. Subtle lighting and sound design complete this minimalist world where the power and grace of the performer captivate our imaginations and senses.
Choreography, performance: Ima Iduozee, Sound design: Kasperi Laine, Lighting & spatial design: Jani-Matti Salo, Assistant of lighting designer: Milla Martikainen, Coaching: Kaisa Torkkel
Reviews:
Jani-Matti Salon valaistuksen ja Kasperi Laineen musiikin kanssa teoksesta tulee ehjä kokonaisuus, jonka rytmi koostuu pyrähdyksistä ja pysähdyksistä. (Helsingin Sanomat, Jussi Tossavainen 2.8.2012)
Det är ett av de märkligaste framträdanden jag någonsin sett. (Popmani.se, Madeleine Longo 9.5.2013
Den fluorescerande dansmattan blir en tabula rasa, ett oskrivet blad där kroppen graviterar mot golvet och söker samspelet med både skuggor och ljud. Både energin och eftertanken uppstår i dialog med Kasperi Laines skrivbordstechno. Estetiken är subtil och suggestiv som en electronicavideo av Chris Cunningham, nästan lite hotfull med sin sterilt upplysta scenplats. Det skapar ett hypnotiserande kraftfält kring Iduozees koreografi, abstrakt men ändå högst konkret och gripande i sin meditativa balansakt mellan gatusmart och graciöst. (Johanna Paulsson, Dagens Nyheter 2.11.2015) http://www.dn.se/kultur-noje/scenrecensioner/purple-nights-och-this-is-the-title-pa-klarascenen/
http://www.liikekieli.com/yhteiskunta-liikuttaa-tanssivaa-kehoa/
On tour:
31.7.-1.8.2012 Stoa, Helsinki
3.-4.5.2013 Dansens Hus, Stockholm, Sweden
8.6.2013 June Events, Paris, France
27.9.2013 Tanssin aika, Jyväskyla City Theatre
19.7.2014 Teatro A Corte, Teatro Astra, Torino, Italy
14.9.2014 Manilla, Turku
13.12.2014 Ice Hot Nordic Dance Platform, Oslo, Norway
3.7.2015 Julidans, Amsterdam, Netherlands
30.10.-13.12.2015 Kulturhuset Stadsteatern, Stockholm, Sweden
5.11.2015 Quatrain, Haute-goulaine, France
7.11.2015 L'espace De Retz, Machecoul, France
10.11.2015 Carre d'argent, Pont-chateau, France
1.12.2015 Le théâtre, Scéne Nationale de Saint-Nazaire, France
14.2.2016 Yokohama Dance Collection, Tokyo, Japan
24.-27.2.2016 National Art Center, Ottawa, Canada
24.4.2016 Aerowaves, Depo (large), Pilsen, Czech Republic
2.-.4.6.2016 Tanz Ist Festival, Spielboden Dornbirn, Austria
10.8.2016 Hämeenlinna City Theatre, Hämeenlinna
WURM (2012-2014)
Pop Up Art House, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
On tour:
12.5.2012 Pixelache Club, Dubrovnik, Helsinki
14.6.2012 Titanik Gallery, Turku
18.7.2012 Siltanen, Helsinki
23.8.2012 Magito, Helsinki
23.3.2013 Loikka Club, Dubrovnik, Helsinki
4.4.2013 Space for free arts, University of the Arts, Helsinki
30.11.2013 Kattilahalli, Helsinki
6.12.2013 Diana Scen, Pop Up Art House, Helsinki
16.5.2014 Diana Scen, Pop Up Art House, Helsinki
14.11.2014 Diana Scen, Baltic Circle Festival Club, Helsinki
YHTEISKUNNALLISTA LIIKETTÄ (2012)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design, spatial design with Aune Kallinen
Photo: Jani-Matti Salo, FNG / Pirje Mykkänen
Yhteiskunnallista liikettä (Social movement) is a performative attempt to understand the potential for a polyphonic, conflicting, gentle, carnivalistic, and autonomous community or society.
Consept & performers: Aune Kallinen, Laura Murtomaa and Jenni Koistinen, Performers: Seidi Haarla, Pirjo Häkkinen, Aune Kallinen, Maija Kauhanen, Jenni Koistinen, Pirjo Koljonen, Laura Murtomaa, Anne Nimell, Fine art: Jaana Kokko, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound: Maura Korhonen, Glen Loit, Spatial design: Aune Kallinen and Jani-Matti Salo
Reviews:
Yhteiskunnallista liikettä on suomalaisen esitystaiteen 2000-luvun helmi. (Helsingin Sanomat, Maria Säkö 12.5.2012) http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002529582.html
NAPOLEON PINK HORSE (2012)
Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting and spatial design with Heikki Paasonen
Photo: Heikki Paasonen, FNG / Pirje Mykkänen
Napoleon Pink Horse works like a band. A dancer, actor, writer, and musician form a quartet, where each artist’s area of expertise is approached as an instrument.
Performers: Elina Pirinen, Tuukka Vasama, Miikka Ahlman, Timo Heinonen, Lighting and spatial design: Heikki Paasonen & Jani-Matti Salo, Live sound: Timo Muurinen, Producer: Eeva Kemppi / Live Art Society
Reviews:
https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002591066.html
LIGHT AS A FEATHER, GREEN AS AN APPLE (2012)
Zodiak - Center for New Dance, Pannuhalli, Kaapelitehdas, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo, Elina Brotherus
This duet performed by Zodiak’s house choreographer Veli Lehtovaara and Portuguese dancer Maria Ferreira silva is a choreographic collage delving into roman catholic iconography and Christian myth. Well-known biblical images, characters and events are presented in mold-breaking ways, yielding unexpected insights into the relationship between iconography and choreography. Bringing together dancers from protestant Finland and catholic Portugal, it is a meeting of two cultures, offering two different perspectives on Christian tradition. the piece explores its theme in a respectful yet playful manner.
Choreography: Veli Lehtovaara & Maria Ferreira Silva, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound design: Oula Susi, Costume design: Veera-Maija Murtola
Reviews:
Valoilla rakennetaan Pannuhallin karusta tilasta meditatiivinen paikka. (Helsingin Sanomat, Marja Hannula 1.3.2012)
Jani-Matti Salon valosuunnittelu Veli Lehtovaaran ja Maria Ferreira Silvan esitykseen Light as a Feather, Green as an Apple on äärimmäisen tarkkaa ja hienovaraista työtä. Valon suhdetta esitykseen ja sitä ympäröivään tilaan voi vain kuvata hienona kokonaisuutena joka osoittaa tarkkuudessa ja herkkyydessään suunnittelijan erinomaisen kyvyn tuoda esityksestä ja sitä ympäröivästä tilasta temaattisesti voimakkaita piirteitä. (sadepalkinto.blogspot.fi 1.3.2012)
Tarkkuus, ajattelu ja hienovaraisuus. Kokonaisvaltainen ote näkyy työssä kautta linjan. Tässä, kuten Pastoraalisinfoniassa, valonkäyttö on selvästi tarkkaan mietittyä. Ei mitään turhaa kikkailua. Suunnittelun motivaationa ei ole ensisijaisesti hienojen kuvien rakentaminen nykytekniikan mahdollistamin keinoin, vaan juuret ulottuvat syvemmälle, jopa filosofisiin kerrostumiin. (sadepalkinto.blogspot.fi 7.1.2013)
On tour:
27.-28.4.2012 Springdance Festival, Utrecht, Holland
11.5.2012 Bouge B 2012, Singel, Antwerp, Belgium
27.-28.11.2012 November Next Festival, Kortijk, Belgium
7.12.2012 Opek, Leuven, Belgium
8.-9.12.2012 December Dance Festival, Brugge, Belgium
29.3.2013 De Kern, Wilrijk, Belgium
30.3.2013 Theater Malpertuis, Tielt, Belgium
KIASMA 5TH FLOOR (2011-2012)
Naked Kiasma, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Installation with Timo Muurinen
Photo: Timo Muurinen, Pekka Nikrus, Jani-Matti Salo
The installation is a study of how the experience of space is affected by materials, sounds, and the spectator's movements. The work was inspired by the idea of a dialogue between light and space by Kiasma's designer, architect Steven Holl. According to Holl, space without light is oblivion. A layout of Kiasma is projected on a wall. A cursor moves over the picture, changing the lighting and soundscape in the gallery.
13 (2011)
Theatre Academy, Helsinki
Spatial, lighting and video design
Photo: Sanna Käsmä, Jani-Matti Salo
Choreography: Harri Kuorelahti, Spatial, lighting and video design: Jani-Matti Salo, Sound design: Timo Muurinen, Costume design: Metti Nordin
TRUE BLUE MARKET (2011)
URB11 Festival, Stoa, Helsinki
Lighting and spatial design
Photo: Kira Leskinen
True Blue Market takes a close look at Finish society with the collaboration of dancers from the far north. The situation evokes a public space, while the choreographic language - springing from the encounter of two opposed choreographic universes - shifts between abstraction and metaphor.
Choreography: Sébastien Ramirez and Hyun-Jung Wang, Lighting and spatial design: Jani-Matti Salo, Sound design: Jean-Philippe Barrios, Costume design: Annette Tamminen, Producers: Mikael Aaltonen (URB/Kiasma) and Dirk Korell (Moov'n Aktion)
Reviews:
Visuaalisesti esitys oli kurinalaisen askeettinen (...) Valkolattiaista näyttämötilaa linjasivat ja rajasivat Jani-Matti Salon valon ja varjon vaihtelua käyttavät geometriset valotilanteet. (Uutispäivä Demari, Annikki Alku 5.8.2011)
True Blue Market on täydellisen kompakti tanssiteos. Kolmen vartin kestossa siinä on kaikki olennainen eikä mitään liikaa (...) Upea minimalismi on voimissaan niin koreografiassa, musiikissa kuin visuaalisessa mustavalkoisessa ylöspanossa.(Helsingin Sanomat, Jussi Tossavainen 4.8.2011)
On tour:
2.-3.8.2011 Stoa, Helsinki, Finland
10.5.2012 Dansens Hus, Stockholm, Sweden
31.8.2012 Tanztheater Festival, Hanovre, Germany
21.2.2014 Auditorium Parco Della Musica, Rome, Italy
SOLUTASOLLA (2011)
Teatteri Takomo, Helsinki
Lighting design
Photo: Tanja Ahola
Concept, performance: Ona Kamu, Dramaturgy: Minna Harjuniemi, Set design: Markus Tsokkinen, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound design: Joonas Pehrsson, Costume design: Annette Tamminen, Producer: Emilia Liesmäki
Reviews:
Ihmisessä on moninaisia soluja aina yli metrin mittaisista hermosoluista minimaalisiin punasoluihin. Sama mittakaavojen vaihtelu näkyy esityksessä. Lavalle syntyy monta päällekkäistä, toisensa läpäisevää tilaa. Markus Tsokkisen suunnittelema näyttämökuva laajenee ja syvenee aluksi valosuunnittelun ja lopulta takaosan fantasianäkymän avulla. (Helsingin Sanomat, Maria Säkö 14.4.2011) https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004800463.html
On tour:
21.5.2012 Theatre Telakka, Tampere
13.5.2013 The Finnish National Theatre, Helsinki
KANSALLINEN HANKE (2010)
/theatre.now festival, Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design
Photo: Petri Summanen
Kansallinen hanke (National Project) reminisces about current and well-worn Finnish myths, remembers them wrong and makes up the rest. It finds and creates national paradoxes. It puts a log into a woman's hand, removes her national dress, takes her money, language, gender, and continent and then gravely asks which part of the Western imperial heritage belongs to Finland. And then we find ourselves in Africa, the birthplace of man, in the beginning of time and the core of the Finnish national soul. Pop music plays and the American flag flies.
The performance centres on the ideas of being separate and connected, being involved and uninvolved. It invites the audience to drink coffee and eat traditional carelian pastry while seeking a postmodern approach to issues related to (national) identity, community, and coming together: How has the identity of those in power and those looking for power been built? Who gets heard today, in this country, in this world? Who is left without a voice? Who can vote and on what? Who and what do the defence forces defend? In what way is Finland my home country? And why does she need to undress?
Consept & performers: Aune Kallinen and Laura Murtomaa, Fine art: Jaana Kokko, Lighting design: Jani-Matti Salo
Reviews:
Esityksessä on mukana Jaana Kokon monikulttuurisuutta tarkastelevia maalauksia, mutta myös Kallinen, Murtomaa ja valosuunnittelija Jani-Matti Salo onnistuvat luomaan näyttämölle vahvoiksi pelkistettyjä kuvia ja asetelmia. Ne nähdessämme tiedostamme, että ne kuuluvat suomalaiskansalliseen taiteeseen, että olemme nähneet ne monesti ennenkin. Mutta samalla niissä on jotain todella vierasta, outoa. (www.skenet.fi, Laura Kimari 17.5.2011)
On tour:
Takomo Theatre, Helsinki 15.-20.5.2011
THREE SISTERS (2010)
The Finnish National Opera, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Direction: Kristina Helin, Conductor: Aapo Häkkinen, Orchestra: Helsinki Baroque Orchestra, Solists: Tuomas Katajala, Seppo Lampela, Lumen Valo, Lighting design: Jani-Matti Salo, Producer: Risto Hirvonen / Finnish Chamber Opera
Reviews:
Suomen Kansallisoopperan avara yleisölämpiö on tunnelmallinen tila tummana syysiltana. Linnunlaulun valot tuikkivat Töölönlahden itärannalla, valot heijastuvat vedestä ja puiden lehvät huojahtelevat tuulessa. Yleisö viihtyi Kolme sisarta -esityksessä, joka yhdisti Vivaldin tunnevoimaista barokkimusiikkia ja Anton Tšehovin Kolmen sisaren kalvavaa romanttista kaipuuta. (Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat 20.9.2010) https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004757194.html
ONA KAMU: ELEKTROMYS (2010)
Flow Festival, Suvilahti, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
On tour:
Pixelache-festival, Helsinki 2010
Flow Festival, Helsinki 2010
Suomenlinna, Helsinki 2010
Art Goes Kapakka, Helsinki 2013
UNITED SNAKES: ALL MATTERS DEMO (2010)
UBR10 Festival, Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design, performance
Photo: Teemu Mäki
Direction: Arja Tiili & Teemu Mäki, Performers: Arja Tiili, Petri Kanerva, Kasperi Laine, Kaisa Niemi and Jani-Matti Salo, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound design: Kasperi Laine
Reviews:
Onnistunut dramaturgia tihentää puristavaa tunnetta loppua kohden, jolloin kukaan katsomossa ei varmasti ole ilman mielipidettä. Niiden joilla on ääni ja mahdollisuus puhua, on inhimillisyyden ja ihmisyyden nimissä käytettävä ääntään. United Snakes -ryhmä tekee sen: se ei vain puhu, vaan kertoo, julistaa ja huutaa meidät ihmiset heräämään. (Helsingin Sanomat, Mika Saarelainen 7.8.2010)
URB-festivalen har verkligen etablerat sig som en viktig scen för dansverk av en speciell typ, som inte alltid får njuta av annars.----- Demor brukar vara spännande att följa med – i bästa fall kan man tillåta sig att modigt hantera ett spretigare material då inte allting måste vara slutgiltigt och finslipat. Denna gång arbetade man kring temat makt med hjälp av text, videosnuttar och en charmig rap.”---Arja Tiilis stil att hantera nutidsdansen med humor och stark scennärvaro har jag alltid gillat, liksom de “referenser till populärkulturen” som hon enligt programbladet tycker om att leka med, denna gång fick bland annat åke blomqvists legendariska discoundervisningsnutt vara med på ett hörn. (Huvudstadbladet, Tove Djupsjöbacka 7.8.2010)
RESPONSE (2009)
URB09 Festival, Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Response looks at the possibilities of combining the movement of dance with moving image. The work’s final form is achieved as the re - sult of an open process where each member of the artist group has an equal chance of affecting the end product. Growing side by side with urb, Flow-Mo approaches breakdance from a new perspective. the interplay between dancers in terms of improvisation, the mood of a certain moment, and the reactions of the audience are explored. Video designer Petri Ruikka approaches breakdance through moving image. He explores the real-time merging of image with move - ment, and the whole that this creates. At what point are dialogue and a common space between the two created?
Dance and choreography: Flow-Mo, Video design: Petri Ruikka, Sound design: Taneli Bruun, Lighting design: Jani-Matti Salo
Reviews:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004669414.html
On tour:
Stoa, Helsinki 2010
Dansens Hus, Stockholm 2010
SAARI - THE ISLAND (2009)
Espa stage, Helsinki
Lighting design
Photo: Heli Sorjanen
Direction: Miira Sippola, Set design & costumes: Paula Koivunen, Sound design: Johanna Storm, Music: Johanna Juhola, Lighting design: Jani-Matti Salo
Reviews:
Jani-Matti Salo's lighting design emphasizes the focused, concentrated atmosphere. Strong cuts are avoided; the changes in the light situations happen softly, as with natural light. (www.skenet.fi, Maria Säkö 3.12.2009)
On tour:
Stoa, Helsinki, 2010
Edinburgh Fringe Festival, Scotland 2010
OF(F) COURSE (2009)
Alexander Theatre, Helsinki
Lighting design
Photo: Jani-Matti Salo
Direction & choreography: Reija Wäre, Sound design/dj: Risto Roman, Lighting design: Jani-Matti Salo, Performers: Teemu Kyytinen, Dennis Nylund, Sarah Hirn, Leevi Huhtamaa, Maria Ylipää, Sari Siikander, Milla Koistinen, Sara Saviola, Jussi Väänänen, Reija Wäre
On tour:
Stoa, Helsinki 2007 & 2008
Astoria Hall, Helsinki 2008
Alexander Theatre, Helsinki 2009
Tampere Theatre Festival, Tampere 2010
Finnish National Opera, Alminsali, Helsinki 2011
Norrdans touring, 2011
Kaapelitehdas, Merikaapelihalli, Helsinki 2013
Stoa, Helsinki 2014
Jyväskylä City Theatre, Jyväskylä 2014
Linnateatteri, Turku 2014
Tampereen Työväen Teatteri, Tampere 2014
NOTKEA VALO - FLUID LIGHT (2008)
Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Installation with Liisa Kyrönseppä
Photo: Petri Summanen
ÄTÄ (2008)
URB08 Festival, Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design
Photo: Petri Summanen
BBoy Ätä’s roots are in a basement in Oulu where he used to practice moves, but more recently he’s been touring the club scene of New York and battles around the world. His debut solo Ätä depicts the energetic bboy’s relationship with himself and the surrounding world, and gives thought to live in general as well as bboying as a form of expression. The piece combines this with the perspective of an experienced choreographer, Reija Wäre, to shed light on how an individual engages in a form of competitive subculture, as well as how breakdance, as a vibrantly assertive, creative, and charisma-demanding form of self-expression, comes across to the audience.
Direction: Reija Wäre, Choreography: Dennis Nylund and Reija Wäre, Performer: Dennis Nylund, Sound design: Risto Roman, Lighting design: Jani-Matti Salo, Puppeteers: Sara Hirn and Reija Wäre
On tour:
Alexander Theatre, Helsinki 2009
Dansens Hus, Stockholm 2009
Kajaani tanssii, Kajaani 2009
Täydenkuun tanssit - Full Moon Dance Festival, Pyhäjärvi 2009
Jyväskylä City Theatre, Jyväskylä 2010
Tampereen Teatterikesä - Tampere Theatre Festival 2010
Sadler’s Wells, London 2012
OVET (2008)
Dansens Hus, Stora Scen, Stockholm
Lighting and video design
Photo: Petri Summanen
Ovet – behind doors presents six brief moments within six unique realities. The process that lead to the work was initiated by the observation and interpretation of the individual and the multi-faceted reality. The goal that was set was to explore the motion of b-boying and find new interpretations and ways of expression within that motion and break clichés often related to the style of dance. In this work, b-boying is presented in the form it originated in before the commercial exposure and exploitation in the 1980s – as a solo dance.
Dance & choreography: Flow-Mo, Lighting and video design: Jani-Matti Salo
Reviews:
https://www.svd.se/samtidsdans-som-far-hela-salongen-att-koka
On tour:
Dansens Hus, Stockholm 11.5.2008
Jyväskylä City Theatre, Jyväskylä 8.7.2008
Kiasma Theatre, URB08, Helsinki 8.-9.8.2008
RINNERADIO: VÄRÄHTELYÄ! (2007)
Pixelache-festival, Kiasma Theatre, Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Lighting design
Photo: Antti Ahonen
Musicians: Juuso Hannukainen, Aleksi Myllykoski, Iro Haarla, Tapani Rinne, Verneri Lumi, Visuals: Merja Nieminen, Lighting design: Jani-Matti Salo, Sound: Timo Muurinen